8. 30.1.2015

Pirun perjantai

Bobo ehti perjantai päivällä olemaan kotona yksin vajaa 2 tuntia.
Merine saapui kotiin ja kotona odotti jotain aivan kauheaa.

Bobo tuli kyllä ovelle vastaan mutta vaisusti, ei halunnut kävellä, vain ulisi ja itki.Käveli kolmella jalalla ilman vasenta takajalkaa. Käveli ovesta ulos, mutta ei enää takaisin sisälle koska kävelykyky oli nollissa.
Ei päässyt myöskään makuuasennosta ylös. Halusi vain maata :(

Paniikki, paniikki. Mitä tapahtunut, mihin ja miksi Boboa sattuu...

Lähin Animagi ei suostunut ottamaan vastaan, heillä ei ollut aikoja, ei edes akuuttitilanteeseen(minusta edesvastuutonta jättää itkevä koira akuutisti hoitamatta, paikka jonne olisi olut 5 minuutin matka).
Seuraavaksi lähin Animagi tai ylipäätänsä eläinlääkäriasema otti vastaan 40 minuutin kuluttua ja sinne lähdettiin kiireen vilkkaa taksilla.
Kun minä pääsin töistä paikalle, suoraan eläinlääkärin huoneeseen, oli Bobo jo paljon pirteämpi. Teki oikein riemukäännökset huoneessa ja tuolloin ei olisi uskonut että koira huusi kivusta tuntia aikaisemmin.
Lääkäri epäili ongelmaa vasemmassa polvessa, ehkä jonkin tason nyrjähdys, venähdys, joka toivottavasti menee ohi muutaman päivän tulehduskipulääkekuurilla.
Kaikki vaikuttivat tyyväisiltä. Sovimme lääkärin kanssa tulevamme takaisin jos ongelma jatkuu.
Vauhti ei laantunut muuten perjantain tai viikonlopun aikana, mutta Bobo alkoi kävelemään vasen takajalka ilmassa muutaman kerran päivässä. Koira oli normaali iloinen itsensä. Vai oliko?
Näin ei voisi jatkua. Soitimme tiistaiaamuna ajan Animagiin, siihen jossa meitä oli jo perjantaina hoidettu erinomaisesti. Animagi Puotilassa.

Tiistai-iltana kaikki muuttuisi.