2. 5.7.2014

5.7.2014

Kesäloma alkoi ja ihanaa nyt on melkein viikon jo saanut lepäillä.
Pienen tai oikeastaan isommankin pommin Merine iski äsken pöytään. Hän haluaa koiran!
Koiran! Ei ei ei!
On katsellut mittelspitz tai kleinpitz-rotuja. No rotu ei kertonut minulle mitään.
Käytiin muutaman tunnin keskustelu aiheesta.
Kertoi soittaneensa kasvattajalle ja yksi olisi vielä sisarusparvesta jäljellä.
Minua rupesi ahdistamaan - vastuu uudesta koirasta ei nyt tuntunut hyvälle ja muutenkin tilanne ahdisti. Taas koiran karvoja, tuleva olohuoneen remontti pitäisi miettiä siten että kalusteet yms. olisivat koiraa ajatellen sopivia. Kuka ja ketä sitä koiraa myy, mitä se maksaa, pissapapereita lattialla - jääkö koira oikeasti minun harteilleni, kuka sitä vie lääkäriin ja argh ja argh! Ei ei!
Oskarin menetys raskaine viimeisipinä kuukausina oli liian lähellä ja liian mielessä.

En tiedä...joku ihmeen kiltti hetki tuli ja minut puhuttiin ympäri. Vielä olisi suurin palikka edessä, eli perheen isän puhuminen ympäri ja luvan saanti. Meitähän asuu täällä kolme, eli koko perheen päätös vaikkakin Merine koiraa oli oikeasti hankkimassa ja kantamassa vastuun koiran seuraavasta 10-15 vuodesta.

Koiran pentu, mittelin ja kleinin sekoitus oli siis ehkä suunnitelmissa ja tulossa Porvoon saaristosta.
Pentua oli myymässä pariskunta joiden oma koira oli tullut vahingossa tiineeksi tuttavaperheen uroskoiran saattelemana. Näin ollen ei olisi koiralla myöskään papereita, eli ovat nyt myymässä tälläisen pienen vahingon saattelemana.

Edesmennyt Oskarimme oli rotukoira kera rekisteröintipapereiden ja vanhemmat kirjattuina, ja vähän kyllä pohdimme onkohan tämä nyt sittenkään järkevää.
Olimme jotain lukeneet pentutehtailusta jos siitä jotain oli Iltiksessä lukenut, mutta muuten aihe oli täysin tuntematon ja vieras.
Joku kello kalkatti takaraivossa varoituksen ääntä - ehkäpä se oli se oikea ahdistuksen aihe, eikä suinkaan koiran hankinta, asia jota en tajunnut silloin.
Myyjän tarina kuulosti uskottavalta, mutta niinhän ne maailman suurimmat huijauksetkin ovat menneet läpi.

Googletimme pentutehtailusta, ja ainoa asia mikä oikeastaan antoi varoitusmerkkejä oli hinta.
Koirasta pyydettiin 400 euroa, joka on rotukoirasta pieni summa nykyisin.
Mutta koska oli vahinko tapahtunut - niin ehkä oli sitten kiire ja hätä saada koiralle koti.

Myyjän kanssa sovittiin, että olisimme yhteydessä seuraavana päivänä eli sunnuntaina 6.7. Tai oikeastaan oli sovittu että hän soittaa tiedustellaakseen olemmeko oikeasti kiinnostuneita.