30. Viimeinen operaatio ohi

Kotona

Maanantai aamuna veimme Bobon taasen kerran Apexiin. Esan lyhyen briifin kautta saimme Bobon viedä tällä kertaa suoraan yksiöön operointihuoneen seinustan "odotustiloihin". Omasta yksiöstä olisi mukava seurata tapahtumia.
Esa ei vielä tarkkaan tiennyt leikkauspäivänsä aikataulua, mutta jos ei mitään akuuttia tulisi, olisi Bobon vuoro klo 10-11 aikoihin. Tosiaan vain 10 minuutin opetaatio olisi tiedossa.

Puhelu Bobon leikkauksen sujumisesta tuli vasta vähän vajaa klo 14. Kaikki oli mennyt hyvin ja koiran voisi noutaa kotiin klo 15. Tarkempia hoito-ohjeita löytyisi kirjallisena noudettaessa.
En itse päässyt paikalle, joten muu perheemme kävi Bobon noutamassa. Rahaa paloi taas lisää vajaa 400 euroa. Viime torstaina 40 euroa ja perjantaina reipas 60 euroa. Joten kierros lisää maksoi siis 500 euroa.
Kokonaissummaa ei nyt tähän hätään tohdi laskea. Muuten tulisi itku.

Pettymys oli aika suuri kun Bobo saapui hoitajan sylissä (Bobo oli tietysti enemmän kuin iloinen nähdessään meidät ja antoi miljoona suukkoa). Olimme toimittaneet suoraan operointisaliin pehmokuupan edellisten kertojen kinastelusta oppineena - emme sitä muovihäkkyrää Bobolle halunneet koska koira stressaantuu siitä. Ja eikö mitä, niin oli vaan päässä tuo häkkyrä, eikä kukaan ollut muistanut pyyntöämme. Sitten omaamme lähdettiin jostain etsimään. Bobo oli stressantuneena kuolannut kaulakarvansa litimäräksi kuten myös korvansa. Ei kait tarvitse erikseen mainita että raivostutti. Tilanne kun olisi ollut paljon mukavampi koiralle jos toivomustamme olisi noudatettu.

Tällä kertaa ei Bobolle ollut laitettu kipulaastaria eikä epiduraalia. Näin Bobo oli jo tunnin kuluttua kotona jalkeilla. Pikaisesti Nux Vomica ja Arnica C200 helmet kinkkupasteijan seurana Bobon suukkuun. Näin ne menee alas koska Bobo ei suostu niitä imeskelemään. Iltasella annoimme murusen Tramalia koska hiukan vaikutti polvea kolottavan.
Polvessa on aika iso sidosteippi. Positiivista on se että se vaikuttaa helpommin irtoavalta kun sen aika tulee.
Sitten olikin aika istahtaa alas ja lukea hoito - ja kuntoutusohjeet.

Istuimme sanattomina lukemassa lappusta. Olimme ymmärtäneet leikkauksen olevan tosiaan 10 minuutin pieni operaatio, josta kuntoutuminen olisi pientä edellisiin verrattuina. Eikä ajallisesti juurikaan mitään. Polven sivukapselihan oli vain "suljettu".
Ohjeissa luki "4-6 viikkoa taluttimessa... aloitetaan piinnalisen hitaasti kulkemista, jotta jalkaa aloitetaan käyttämään...hyppiminen, liukastelu, portaat...on ehdottomasti vältettävä...metsässä kulkeminen kuntouttaa jalkaa hyvin jne..." Tämä ei voi olla totta!
Me aloitamme tämän "alusta". Siltä se ainakin nyt tuntuu.
3 kuukautta on takana ja 1,5 kuukautta edessä. Hiton epäreilua!
Miten tässä näin kävi. Pakko myöntää että jos olisimme tämän tienneet, emme olisi 90 % varmuudella tätä enää tehneet. Helppo toki sanoa jälkikäteen mutta..mutta...
Heinäkuussako olisi normaali tilanne. Nivelkapselin jännekudoksen paraneminen ja muovautuminen jatkuu n. 3 kk ajan leikkauksen jälkeen.
Tuntuuhan se näin maallikosta aivan käsittämättömältä että lonkkaproteesileikkauksesta on kokonaisuudessaan lyhyempi toipumisaika, noin siis rajoitteiden näkökulmasta. Tämä näkökulma on mielestäni erittäin tärkeä koska kyseessä on eläin.
Taisi Esa nyt pelastaa Bobon oikeasti. Hän uskoi vielä tähän yhteen mahdollisuuteen. Meidänkin on uskottava vaikka usko on tällä hetkellä horjuva. Aina välillä.

Nyt on sitten elettävä nykytilanteen mukaan. Vaihtoehtoja ei muita nyt ole. 
Mutta Bobo on Bobo ja jätkällä uskomaton sisu. Häneen voi luottaa. Eilen aamulla kun heräsi - heti olisi ollut vanhassa vauhdissa. Aamulla klo 5.30 ihasteli pihamaalla raikkaita tuoksuja ja nautti selvästi kirpeästä kevätilmasta pihamaalla köllötellen. Toki vielä käveltiin kolmella jalalla, mutta jo iltasella operoitu jalka lepäsi lattialla muutaman kerran.
Pehmokuuppa päässä on nukkunut nämä kaksi yötä, sillä teippi-asiassa ei ole luottoa. Jos yöllä silmä vältää, teippi tosiaankin löytyy hammastettuna ja tikit irrotettuina.
Tänään keskiviikkona siis, toisena kokonaisena päivänä on jalka ollut jo useamman kerran maassa. Osittain jopa tukena. Vaikka emme piinaavan hitaasti ole ulkona edes liikkuneet. Pisut ja muut on tullut kuin manulle illallinen. Takuuvarmasti :) Hienoa!
Ruoka on maistunut ja niin varmasti myös leikki, mutta sitä olemme kyllä rajoittaneet. Vielä liian aikaista.
Leirielämään emme tosiaan ole palanneet. Merine kyllä nukkunut lattialla patjalla, huoneessa jonka saamme rajattua ettei Bobo pääse liikkumaan koko kämppään. Hyppiminen sänkyyn kun on ainakin vielä kielletty.
Jalan teippi pitäisi irrottaa huomenna, mutta koska homeopaattinen Arnica parantaa uskomattoman nopealla tahdilla, annamme teipin olla muutaman extrapäivän, jolloin haava on hyvin kiinni, eikä pehmokuuppaa tarvita sen jälkeen. Näin toimimme jo aikaisemmin. Toki silloin oli syynä osittain tiukan haavateipin liima mutta ihan sama...Meillä tämä on toiminut hyvin, koska Arnica myös osaltaan suojaa ettei tulehdusta tulisi...ainanaan kovin helposti. Tikkien poisto on 10-12 päivän kuluttua. Toki tahtotilana että ne mennään lääkärille poistattamaan ;) 

Onhan tässä tulossa tosiaan erilainen alkukesä, mutta jos kerran vielä vaaditaan 4-6 viikkoa lisää aikaa...niin sitten se vaan on niin...Aikaahan meillä on :)

29. Sydämetöntä ja laskelmoivaa...

 

Tätä tilannetta on niin surkea seurata :(
Bobon polvi on turvonnut ja tuntuu niin sydämettömältä antaa odottaa... huomista operaatiota.
Olisi ollut enemmän kuin oikeutettua saada pikku leikkaus tehtyä jo perjantaina. Pohdimme myös sitä, lähdemmekö johonkin toiseen eläinlääkäriin, jotta asia saataisiin korjattua välittömästi. Näköjään ei eläimiäkään hoideta kuntoon heti kuten ei meiltä ihmisiäkään...roikutetaan hoitojonoissa päiviä, viikkoja, kuukausia. Tässä valossa emme olisi ketään hyvää operoijaa löytäneet puolessa päivässä ja akuutisti. Polvi kun ei ole samalla tavala akuutti kuten esimerkiksi selän välilevyprolapsi, joka on erittäin kiireellinen leikata välittömästi, jos koiran takapää on jo halvaantunut.

Tulevaa hoito - ja toipumisjakson pituutta emme tosiaan vielä tiedä. Sivukapselin sulku ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole iso juttu, mutta operaatio kuitenkin, ja eläimen rauhoittaminen on aina riski.
Oli riskiprosentti nyt mikä tahansa, tätä ei voi jättää tekemättä. Tämä lisähelvetti on vain kestettävä ajallisesti, rahallisesti sekä riskit tiedostaen.

Euroja on palanut ihan rahassa ja ajassa sekä yhden perheen elämä pistetty totaalisesti sekaisin. Bobo on kuitenkin meidän perheen jäsen, mutta onko kaikkien kärsimyksellä joku hinta?
Koiran myyjä, eli Dragonhillin mies on kyllä sellainen *****, ettei edes viimeistä 200 euroa ole tullut maksamaan. Vaikka lupasi.
Käydessään maaliskuussa tekemässä täällä yllätysvisiitin, hän tuli paikalle moottoripyöräkerhon liiveissä, yrittäen saada meitä allekirjoittamaan paperin, jossa sitoudumme lopettamaan blogin, lopettamaan puhumaan blogissa Bobista (ei edes vaivaudu kirjoittamaan koiran nimeä oikein) ja kirjoittamaan mitään ko. kennelistä koska Bobo ei ole sieltä (Just joo...lehmät lentää!). Kuittasin kuitenkin ensimmäisen 200 euroa saaduksi, ja kun kerran oikein paperin kanssa tultiin, niin luotin siihen että hän oikeasti oli pahoillaan tapahtuneesta ja halusi sydämestään korvata tuon koiran kauppahinnan takaisin.
Myyjä ei edes kysynyt miten Bobo voi vaikka lonkan leikkauksesta oli silloin kulunut vasta reipas viikko. 
Ja korvata myös tuon toisen 200 euroa takaisin. Tämähän ei korvaa edes 10 % siitä mitä meillä on rahaa palanut Bobon operointeihin, ansiomenetyksiin, kärsimykseen ja kyyneliin. Ja mikä tärkeintä, he ovat omalla ahneudellaan, kylmäkiskoisella rahantekoasenteellaan eläimille kärsimyksiä aiheuttaneet. Miten tälläiset ihmiset voivat sisimmissään elää? eikö minkäänlaista sydäntä ole?
Bobon operointi oli toki meidän oma päätöksemme ja taloudellinen satsaus - sitä tuskin voimme myyjältä odottaa.

Suuri ja antelias sydän on taas ollut monilla lähipiirimme ihmisillä, joista muutama on ollut valmis laittamaan jopa rahakeräyksen pystyyn, jotta emme joutuisi taloudelliseen ahdinkoon eläinlääkärikulujen vuoksi.

Kun Dragonhill on Kennelliiton tietojen mukaan myynyt koiria noin 298 kappaletta ja Bobon myyjän kertoman mukaan 700 (kertoi määrän käydessään meillä) - niin paljon on meitä ollut. Tehdäänpä mielikuvituslaskelma. Jos Kennelliittoon rekisteröityjä koiria olisi myyty tonnin hintaan ja näitä ei-Kennelliittoon rekisteröimättömiä neljällä sadalla. Se tekee yhteensä neljä sataa viisikymmentä kahdeksan tuhatta. Aika paljon rahaa, oli aikaväli mikä tahansa. Tosiaan HUOM! mielikuvituslaskelma. Toki on varmasti kulujakin ollut, mutta koirien kunnosta päätellen kuluissa on tosiaan säästelty.

Joku oli löytänyt muutama viikko sitten Tori.fi samaisen väen myymiä mitteleitä. Nyt niitä myytiin Helsingin Kalliossa. Meille lähetettiin kuvakaappaus ilmoituksesta. Suomi näyttää olevan pieni maa.

Meihin on ottanut yhteyttä aivan tolkuton määrä ihmisiä, joilla on samasta kohteesta koira ja miten ostajille on tarinoita kerrottu ja mihin on päättynyt "kasvattajan" elinikäinen tuki. Ja mikä kauheinta, minkälaisessa kunnossa useat koirat ovat olleet.
Ihan oksettavaa!
Ihmettelen myös miten helvetissä olen tälläiseen paskaan sotkeutunut.
Useampi meihin yhteyttä ottanut miettii mitä voisivat osaltaan tehdä, jotta tälläinen eläinrääkkäys loppuisi. Toivottavasti heidän asiansa etenevät. Me ei nyt kyetä muuhun kuin selviytymään päivä kerrallaan. Ja kertomaan blogissa Bobon elämästä, onnistumisista, takapakeista ja siitä mitä mieltä olemme pentutehtailusta.

Lisäksi, emme enää edes halua tuota puuttuvaa pari satasta (koska hyväntahtoisuutta ei koiran myyjällä mielestämme ole),  otan sen omasta pussistani kun tämä taloudellinen tilanne vähän paranee ja annan sen HESY:lle pentutehtailun kitkemiseksi.


Keväistä sunnuntaita toivottaen,


P.S.
Minulla ei ollut aikomusta, enkä aio tämän jälkeen enää kommentoida tähän blogiin tulleita lukijakommentteja (olemme halunneet kuitenkin pitää sananvapauden vaikka omalla nimellä ei kirjoitusvaatimusta vielä olekaan).
- Tokihan muutamasta kommentista arvaa mistä ne ovat peräisin, kuten eräs kirjoittaja on myös huomioinut. Totean vain, että maailmaan mahtuu ääntä. Kun ja jos kirjoittaa julkisesti rohkeasti omalla nimellään, silloin pitää pysyä totuudessa. Pimeistä puskista on helppo huudella.

28. 11 viikkoa ja onnistuminen niiin lähellä...

Kevään riemuja ja kolmas koettelemus...

Meillä on ollut niiin ihanaa!

Bobo on voinut niin erinomaisesti kun vapaus on koittanut.
Päivä päivältä elämä on asettunut takaisin paikoilleen ja normaali elämä on alkanut...

Ruokakupit on keittiössä, eikä enää minkään intensiivihoitolan maton reunalla. Päivällä on kunnollinen rytmi, joskin Bobo tulee herättämään kello viiden ja kuuden välillä, mutta kun on herralle huomauttanut lauantaiaamusta, olemme saaneet unia jatkaa jopa kello seitsemään asti. Ihanaa!

On pitänyt kirjoittaa tänne jo viikko sitten, mutta jääkiekon maailmanmestaruuskisat on saanut unirytmin (ei Bobon ;)) hiukan sekaisin ja on tullut valvottua myöhempään kuin  olisi ollut hyväksi. Siten on työpäivän jälkeen pitänyt ottaa ettonet.
Ja aikaa on tietysti mennyt myös metsässä! Kyllä olemme nauttineet metsäretkistä täysin rinnoin. Bobo on pitänyt tahdin kovana ja Bobon fyysisen kunnonkohotuksen seurauksena on narun pään taluttajilla kunto kohonnut punaisten poskien lisäksi.
Metsässä olemme tarponeet kuntan päällä sekä pehmeä pohjaisilla poluilla.
Tiedättekö, kun on pieni tihkusade joka ei kuitenkaan tule mäntypuiden latvojen läpi, lämpötila +6*c ja etelätuulta vain metri tai pari, metsässä on ollut vallan upeaa ja happirikasta. Melkein olisi tehnyt mieli syleillä puita ja koko maailmaa.

Metsään olemme menneet autolla, jotta retkistä ei tulisi Bobolle liian pitkiä, ja sekä myös siksi, ettei autoon meno tarkoittaisi joka kerta vain kärsimystä ja matkaa Apexiin.
Metsäretken jälkeen on useinkin pitänyt poiketa vielä Alepaan hakemaan jotain puuttuvaa ja Bobollekin on pieni herkkupala sattunut matkaan.

Mistähän purkista ottaisi...

Jalka on toiminut loistavasti eikä mitään merkkejä mistään ongelmista ollut.
Bobo on ollut onnellinen koira, joka nauttii olostaan, leikkimisestä vinkuleluillaan ja sukkien varastamisesta. Ison nallenkin löysi liukuovikomerosta. Oven työnsi sivuun ja ronttasi nallen sielä ulos, jonka jälkeen nallen kanssa on painittu päivittäin.
Rajoituksina on ollut oikeastaan ja ainoastaan rappusten välttely, siten ettei niissä ravata sataa kertaa päivässä sekä ulkona pihamaalla kävely kytkettynä. Ainoastaan iltapisulla Bobsu on käynyt vapaana. Ei ole pelkoa että lähtisi tolkuttomasti juoksemaan pimeässä, koska Bobo pelkää pimeää ulkona. Sisällä pimeys ei ole ongelma.
Niin ja pallo on edelleen kiellettyjen listalla, sillä se saisi hepulin käyntiin. Tosin muutamat hepulit eli pupujuoksut Bobo on sisällä saanut ja silloin kyllä pelkäsimme jos tippuisi sohvalta tai muuta sellaista. Korvien asento kyllä antaa jo viitteitä tulevasta, joten pystymme jatkossa taasen ennakoimaan ja torppaamaan hipulit alkuunsa. Valitettavasti kun hepulit alkaa, silloin ei enää kuulla omaa nimeä, eikä muitakaan käskyjä.



Skarppina autossa lenkin jälkeen

Mitä terveemmäksi Bobo on tullut, elämä on asettunut uomilleen ja rytmilleen, sitä tasaisemmaksi on Bobon elämä ja mielentila kasvanut. Enää ei tarvitse räksyttää kun joku meistä lähtee töihin tai kauppaan, aamutoimet sujuu mallikkaasti eikä erinäiset kotityöt aiheuta mekkalaa. Seesteistä ja ihanaa.

Sapuskaa odotellessa...

Ennenkuin tuli keskiviikko ja tummat pilvet...
Taistelussa pentutehtailua vastaan, saimme vieraita ja Bobo juoksenteli mannekiinina pihalla. Välillä operoitu jalka oli ylhäällä, mutta emme olleet varsinaisesti huolissamme koska lääkäri oli meille kertonut että se toisinaan voi unohtua käyttää jalkaa ja jokunen askel jää väliin.
Illalla metsälenkillä kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti ja jalkaa käytettiin koko ajan.
Kunnes tuli eilinen aamu ja ulos mentiin neljälä jalalla ja takaisin palattiin kolmella, jonka jälkeen käveltiin ainoastaan ja vain kolmella.
Muutaman tunnin sitä katseltiin ja sitten oli pakko todeta; perkele, perkele - tämä ei voi olla totta!!!! Olisi tehnyt mieli karjua ja huutaa kaikki maailman kirosanat taivaalle! Miksi??? ##%&99###.
Polvi? lonkka? vai joku muu?
Kokeilin kaikki jäsenet muutamaankin kertaan, eikä mikään aristanut näppiini.
Etsin Apexin numeron ja onneksi se on avoinna myös pyhäisin. Ajan saimme heti klo 10 jälkeen. Esa ei olisi paikalla, mutta onhan noita muitakin lääkäreitä.
Täytyy sanoa..kun Bobo on kuitenkin miespuolinen koirahenkilö, niin ilmiselvästi nautti enemmän naislääkärin tutkimisen kohteena olemisesta kuin mieslääkärin, ei pelottanut todellakaan niin paljon kuin toisen uroksen väännellessä kinttuja ...
Lääkäri katsoi vanhat kuvat, tutki polven sekä lonkan ja totesi ettei kyllä saa selkoa tilateesta muuten kuin operoidun polven tuntuvan hiukan löysältä. Näin ollen, huomenna vaan Esan vastaanotolle olisi tultava ja tarvittaessa röntgen vasta silloin.
Huoh! Taas odotetaan...

Tänään sinne Apexiin taas mentiin.
Kun Bobolla ei ole enää häritsevää lääkitystä (toki olimme antaneet Metacamia), oli aivan upeaa seurata koiran käyttäytymistä eläinlääkäriasemalla. Ei räksyttämistä, ei vouhottamista, eikä kimakkaa haukkua. Normaalin koiran oleskelua ja ihmisten ja muiden koirien seuraamista. Hiljaisuuden vallitessa! Hih, aika makeeta.

Esa tutki jalan ja arveli ennen röntgenkuvia että taitaa se polvi vähän löysä olla. Bobo sai vain kevyehkön tainnutuksen jotta kuvat voitiin ottaa - ja niinhän sitten röntgenissä maatessaan piti vähän haukkua.

Röntgenpöydällä 15.5.

Tuomio:
2% (kaksi prosenttia) patellaluksaation komplikaationa voi tulla tälläinen löysyys. Kun varsinaisessa leikkauksessa arvioidaan mihin kiinnikkeet ja lumpio täräytetään kiinni ja kun se tehdään sen hetkisen parhaan arvion mukaan...sitten lihakset kasvaa jne. 
Eli sisäsivun nivelkapseli suljetaan leikkauksessa. Tämän Esa suositteli tehtävän. 
Onko vaihtoehtoja? Ei ole!
Me olimme niiiin lähellä, niin helvetin lähellä täydellistä onnistumista 12 viikon aikataulussa.
Operaatio olisi ONNEKSI pieni ja nopea, itse toimenpide kestäisi 10 minuuttia.
Ja taas odotetaan...tänään ei sitä ollut aikataulujen puitteissa mahdollista tehdä ja vasta maanantaina on operaation aika.



Kotimatkalla nukuttaa

Kolmannen operaation. Vaikka toimenpide onkin pieni, on eläimen kohdalla aina mietittävä tarkasti ja eläimen parasta ajatellen - milloin on aika lopettaa "paikkaaminen" ja eläimen altistaminen mahdollisille kivuille.
Hullua olisi ollut lopettaa nyt! Mutta tämä olkoon viimeinen kerta!
Eilen illalla google oli kovassa käytössä ja rakensimme kaikki mahdolliset skenaariot paskimmista tilanteista ja parhaimmista lopputuloksista. Ei voi toki kieltää että kävi myös mielessä se kamalin vaihtoehto - epätoivolle ei voinut kuitenkaan antaa tilaa 11 viikon jälkeen. Jumalauta mikä duuni me (erityisesti Bobo) ollaan tehty ja käteenkö jäisi tuhkapurkki ja tuhansien eurojen menetykset.
Koska edelleenkin tuleva operaatio on pieni verrattuna siihen mitä on tehty, on nyt lupa odottaa täydellistä onnistumista. Siitä lähdetään. Piru vie!
Nyt yritetään vaan jaksaa odottaa maanantaihin ja olla kylmähermoisia...
Kokemustahan löytyy nyt yllinkyllin, joten luulen kaikkien olevan täällä paljon rauhallisimmin mielin ja tämäkin viimeinen mutka selvitetään...
Vaikka kyllä kiukuttaa...oltiin niin lähellä...niin lähellä..oli aikaisemmin päätetty että torstaina (eilen) olisi koittanut täysi vapaus myös ulkona, eli 1 viikko aikaisemmin koska toipuminen oli sujunut niin hyvin...no, täysivapauteen tuli nyt muutaman viikon lisäviivytys...

Metsälenkin jälkeen väsyttää <3

Aurinkoista viikonloppua ja maanantaihin...