15. 25.2.2015

Valmistautumista...

Kevät saapuu kohisten ja vihdoinkin oli lähitienoon kadut ja polut sellaisessa kunnossa, joille voimme lähteä pitkästä aikaa lenkille.
Jäinen tie ei ole ollut sellainen polku, jolla Bobo olisi voinut kävellä ja siksi viimeiset kolmisen viikkoa ulkoilu on rajoittunut ainoastaan pihalla juoksenteluun ja jossain määrin naapureiden häiriköintiin. Vahtia on pidetty kyllä ;)
Sydän on itkenyt verta, kun näkee miten Boboa on harmittanut, turhauttanut ja ottanut aivoon, kun ei ole pääsyt lenkille eikä koirakaverien kanssa temmeltämään.

Eilen sitten ei meinannut Bobo liiveissään pysyä, kun kysyimme "Lähdetäänkö lenkille?", vastausta ei tarvinne arvata. Meteli oli aikamoinen ja meidän kenkien jalkaanlaitto kesti herran mielestä liian kauan.

Intoa oli hirmuisesti ja vauhti oli kovaa. Lonkka ei hidastanut vauhtia yhtään.

Tämän jälkeen, pitkään aikaan emme pääsekään lenkille, eikä haistelemaan kulmakunnan hyviä tuoksuja ja siksi lenkistä piti herran ottaa kaikki irti.
Valitettavasti hiekoitushiekka sai aikaan nirhaman oikeaan takatassuun. Onneksi se oli jo tänä aamuna kunnossa. Tassu myös tarkastettiin Apexissa, joten ei tarvinnut huolta kantaa, eikä myöskään siitä josko tuo peruuttaisi huomisen leikkauksen.

Keli ulkona oli kostea ja vetinen, aika rapaisia olimme kaikki. Ulkoilun jälkeen oli tiedossa sitten suihkussa käynti ja siltä osin myös leikkaukseen valmistautuminen.
Koska suihku ei ole mieluinen iltaohjelmassa, pöydän alle piti rientää piiloon...

Ilmekin kertoo ettei tämä ohjelmanumero ole suosituimmasta päästä. Mieluimmin vesi Bobolle on vesikupissa sekä jäämurskana, jota on kiva narskutella. Bobo oppi nauttimaan viilentävästä jäämurskasta kesähelteellä ja sen jälkeen sitä on päivittäin tarjolla muutamaan kertaan vesikupin vieressä.

Se on aika hauska kun koirat tykkäävät suihkun jälkeen kuivata itseään mattoihin, niin teki aikoinaan Oskarikin. Ehkäpä se korvaan paremman puutteessa nurmikon tai mullan.

Tänään aamulla oli sitten laastarikeikka Apexiin.
Bobon mielestä suunta autotalliin oli aivan väärä, lenkille olisi pitänyt päästä. Vaikka kuinka yritimme luoda välitöntä ilmapiiriä autossa, Boboa stressasi ja saapuessamme Apexiin sylissä oli hurja kasa karvoja.

Bobo tuli sisälle lääkäriasemalle vasta kun meidän vuoromme tuli, emme halunneet hänelle piinaa aiheuttaa, sillä edellinen kerta on varmasti jäänyt koiran mieleen epämielyttävänä käyntinä.

Käynti oli onneksi lyhyt, ja pieneltä alueelta karvojen ajelun jälkeen laastari oli paikoillaan. Saimme "kuupan" mukaamme jos Bobon tekisi mieli laastaria repiä. Tuo muovikuuppa on niin kamala ja hankala häkkyrä ettei sellaista kukaan haluaisi käyttää. Onneksi ei tarvittu ja laastari ei ole kiinnostanut yhtään.

Laastarin teho alkaa liimauksesta n. 24 tunnin kuluttua, eli huomen aamulla/aamupäivällä kun leikkaus alkaa on vahva kipulääke jo tehoavana päällä. Laastarin teho riittää vielä 3-4 päiväksi.

Kävin iltapäivällä ostamassa leikkauksen jälkeistä heräämistä/tokkuraa ja parantumista edistäviä homeopaattisia rakeita. Sekä pehmeän "kuupan", jos ja kun sitä leikkauksen jälkeisinä päivinä tarvitaan.

Pehmo "kuuppa" ja homepaattiset rakeet

Tämä ilta on mennyt kivasti kaikkinensa, ja olemme yrittäneet olla miettimättä huomista päivää...
Bobo sai jo kokeilla toipilasajakseen saamaansa aktivointilelua, jossa tarvitaan ainoastaan "hoksottomia". Vielä lelu ei saanut täydellistä kiinnostumista, mutta varmasti kiinnosta sitten kun ei ole palloja, eikä muitakaan häiriötekijöitä ja liikkuminen on hankalaa.

Huominen leikkaus toki pohdituttaa ja huolestuttaa. Liiallinen stressaaminen kuitenkin sellaisesta asiasta mihin itse ei voi vaikuttaa, on turhaa.
Viemme Bobon Apexiin vasta klo 8.30, jotta odotusaika ennen operaatiota on mahdollisimman lyhyt.
Tänään Apexissa kertoivat lonkkaleikkauksien olevan aina päivän viimeinen leikkaus, koska joutuvat leikkaussalin siivoamaan kokonaan steriiliksi. Huomenna ainoa leikkaus on Bobolla, ellei jotain akuuttia potilasta tule edelle.
Arvioitu kotiin noutoaika on noin klo 16-17.

Huominen työpäivä on varmastikin vaikea ja odottavan aika on pitkä.

Haluamme kiittää niistä kymmenistä ja kymmenistä tsemppiviesteistä joita olemme saaneet, ihan kyynel tulee silmään kuinka kauniita sanoja ja ajatuksia on Bobo saanut Teiltä. Niillä kaikilla on suuri merkityksensä ja ne osaltaan auttavat Boboa selviämään rankasta leikkauksesta. (Ja meitä myös <3).

Positiivisena kuvana tähän loppuun, kuva Bobosta Ja Effystä "muutaman" kuukauden ikäisinä ja nyt hiljattain. Paljon ovat molemmat kasvaneet ja kuvakavalkadia jatketaan tervehtyneenä tulevana kesänä, Bobo onnellisena ja terveenä.

Sydän pamppaillen huomiseen!