keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Showhau 24.4.2016




''Showhaun yhdennentoista kauden toisessa jaksossa sukellamme syvempiin vesiin. Showhau doc. osiossa kerrotaan pentutehtailusta ja Bobo-koiran surullinen tarina.'' Kohdasta 13:24.


Jakso YouTubessa

perjantai 24. heinäkuuta 2015

34.


Armoton suru, ikävä, tyhjyys, tyhjyys, ymmärtämättömyys tilanteesta, suru, ikävä, itku,kyyneleet, tyhjyys - päällimmäiset tuntemukset viimeiseltä parilta viikolta.

Pikku hiljaa alkaa myös nousemaan tunteet; raivo, viha, ketutus (oikeasti ihan eri sana)ja kidutus.

En tiedä edes mitä sanoisin tai millä tavalla tyhjyys pitäisi purkaa..kaipa tämä jotenkin pitäisi purkaa...
Tämä huusholli on traumatisoitunut. Eikä siihen auta kuin aika...

Tunteet seilaa edestakaisin - jälkiviisautta ei edes kannata pohtia, sillä saisi aikaiseksi vielä pahemman olotilan...
Bobon merkitys meille...menetys oli liian suuri. Antaisimme vaikka toisen kätemme jos sillä saisi takaisin Bobon - terveenä. Valitettavasti satukeijuja ei ole.

Iltalehden videojuttua on tehty helmikuusta alkaen. Sillä piti olla onnellinen loppu Bobon osalta ja tietysti meidänkin.
Vaikka jotain tiesimmekin koirien myyjien taustoista, suuri osa siitä oli meillekin aikamoinen yllätys.
Jutusta sai vahvistuksen sekin ettei Bobo ollut mikään yhdistelmä klein-mittelspitz. Ainoastaan mitteleitä löytyi tilan tarkastuksessa.
Ulkohäkeissä, ilman ihmiskontaktia vahvistaa sen miksi koirilta löytyy pelkoja ja miksi ovat olleet niin sairaita osaltaan.
63 koiran ruokkiminen laadukkaasti ei ole ihan ilmaista touhua, joten makaronilaatikolla ei terveitä koiria kasvateta.
Kaikkinensa kuvottavaa, sairasta ja julmaa toimintaa.

Me kuitenkin vaalimme Bobon muistoa sydämissämme, hän oli niin erityislaatuinen koira. Aivan käsittämättömän special. Hänessä oli jotain niin uskomattoman vetoavaa. Ehkäpä se vetovoima osaltaan jaksaa kantaa tulevaisuuteen ja lopettaa näiden laskelmoivien raakalaisten pentutehtailutoiminta.

Viemme Bobolle tuoreita ruusuja joka maanantai, sydämessämme hän on ainutlaatuinen ruusu aina.
Näkemiin!




33.




Bobon muistoa kunnioittaen,

IL- DOC

http://www.iltalehti.fi/iltv-doc/201507220070124_dc.shtml



Kuono.fi / Facebook




Toimittajan työ on siitä upeaa, että toisinaan tapaa aivan poikkeuksellisen ihania ja mieleenpainuvia tyyppejä – sekä ihmisiä että koiria. Näin kävi huhtikuussa, kun pääsin haastattelemaan helsinkiläisiä Merineä ja Maria sekä heidän valloittavaa, elämännälkäistä Bobo-koiraansa. Bobo oli tuolloin aika tarkkaan vuoden ikäinen, mutta se oli jo läpikäynyt raskaan lonkkaproteesileikkauksen ja osa kuukausia kestäneestä toipumisajasta oli vielä edessä. Syy, miksi lähdin Boboa tapaamaan, oli se, että se oli syntynyt pentutehtaassa. Bobon omistajat halusivat kertoa tarinansa, jottei kukaan muu joutuisi kokemaan samaa kuin he.
Kun tulee tilaisuus, jossa todella kokee voivansa vaikuttaa asioihin, haluaa tehdä kaikkensa, jotta jutusta tulee niin hyvä kuin ikinä mahdollista ja jotta se tavoittaa mahdollisimman monet. Näin oli myös Bobon jutun kohdalla. Bobon omistajat ovat uskomattoman rohkeita: he tiesivät tehneensä virheen ottaessaan pennun epämääräisistä oloista, mutta he eivät vaienneet saati luovuttaneet. He taistelivat saadakseen oikeutta ja antaakseen upealle koiralleen sen ansaitseman onnellisen, terveen elämän.
Joskus paraskaan hoito ei kuitenkaan riitä. Bobo nukkui ikiuneen eilen, 6. heinäkuuta 2015, tasan vuosi sen jälkeen, kun Merine sai nuhjuisesta maastoautosta syliinsä pikkuruisen pennun, jolle hän lupasi tuona hetkenä antaa kaikkensa. Bobon polvet eivät enää kestäneet, ja omistajat olivat loppuun asti vahvoja ja rohkeita ja kulkivat lemmikkinsä rinnalla myös sen viimeisen, vaikeimman matkan. Vuosi Bobon kanssa piti sisällään kipua, surua ja vihaa, mutta se myös opetti. Opetti taistelemaan, opetti uskaltamaan ja opetti rakastamaan.
Pyydän sinulta, lukija, vielä viimeisen kerran: jaa Bobon tarina. Jos yksikin koiran hankintaa suunnitteleva jättää jutun seurauksena ostamatta pennun satamasta tai auton peräkontista huoltoaseman parkkipaikalla, tai jos yksikin pentutehtailija menettää asiakkaitaan ja joutuu lopettamaan toimintansa, Bobon ja sen omistajien koettelemukset eivät olleet turhia.
Pidä hauskaa sateenkaarisillalla erityislaatuinen Bobo (13.4.2014–6.7.2015). Nyt saat leikkiä palloilla loputtomasti, ilman kipua tai rajoitteita.
Bobon upeille ihmisille voimaa toivoen ja suruun osaa ottaen,
Suvi
toimittaja
Kuono.fi
 
Kiitos Suville

 
 


ILTALEHTI 22.7.2015

"Koira oli hysteerisen pelokas, kuin villieläin"

Iltalehti selvitti Bobon myyjien taustat

Keskiviikko 22.7.2015 klo 18.51
Pelokkaita koiria, matotartuntoja, riitatilanteita, Kennelliiton rekisteröintikielto. Porvoolainen pariskunta on aiheuttanut koirien ostajille monenlaisia harmeja ja haasteita.
Iltalehti sai Bobo-koiran omistajan lisäksi yhteyden kaikkiaan kahdeksaan pariskunnalta koiran ostaneeseen henkilöön.
Yhtä lukuun ottamatta kaikki koirat - pennut ja aikuiset - kärsivät pelokkuudesta ja arkuudesta eri asioita kohtaan. Pelot kohdistuivat vaihtelevasti esimerkiksi miehiin, lapsiin, toisiin koiriin, rappusiin, polkupyöriin, mopoihin ja häkkeihin.
- Koira oli hysteerisen pelokas. Se oli kesyyntymätön, sosiaalistumaton, rinnastettavissa villieläimeen, kertoo aikuisen, isokokoisen koiran pariskunnalta ostanut lähtötilanteesta.
Kahdella pentuna ostetuista oli matoja. Osa oli ikäisekseen hyvin pienikokoisia ja jotkut söivät omaa ulostettaan, mikä voi kieliä esimerkiksi ruuansulatusentsyymien puutteesta ravinnossa.
- Pentu tärisi, ripuloi ja oksensi kaiken, mitä sille antoi. Eläinlääkäristä sain ohjeet, joilla ripulin sai loppumaan. Olin ihan varma, että pentu menehtyy käsiini. Onneksi lääkkeet ja oikea ruoka saivat vatsan hetkeksi rauhoittumaan. Ripuli kuitenkin jatkui ja huomasimme ulosteessa valehtelematta 20 cm pitkiä valkoisia matoja, muistelee eräs koiranpennun ostanut.
Yhdellä koiranpennulla oli kuonossa märkiviä haavoja, jotka viittasivat toisen eläimen puremiin. Arasta ja pelokkaasta koiranpennusta kasvoi miehiä pelkäävä ja lasten päälle hyökkivä nuori koira, joka on saattanut pelätessään myös purra. Perheen onneksi koira on rauhoittumaan päin.
Suurin osa ostajista ei päässyt katsomaan ostamansa koiran elinoloja, koska myyjät kertoivat asuvansa hankalien yhteyksien päässä saaristossa. Koirat myytiin esimerkiksi huoltoasemalla tai torilla Porvoossa.
Määrättiin korvauksiin
Yhtä koiranpennun ostoa käsiteltiin Kuluttajariitalautakunnassa kolme vuotta sitten.
Tapauksessa pariskunta oli ostanut naiselta perhoskoiran. Jo kotimatkalla he totesivat, että pentu yskii. Seuraavana päivänä he ilmoittivat asiasta myyjälle. Myyjä otti yhteyttä tuntemaansa eläinlääkäriin, jonka antamalla puhelinreseptillä koiralle aloitettiin antibioottikuuri kennelyskän hoitoon.
Koiran tila heikkeni hoidosta huolimatta. Sillä todettiin keuhkoputkentulehdus.
Kuluttajariitalautakunta katsoi, että eläinlääketieteellisen tiedon mukaan kennelyskä tai muu flunssa ei ole tyypillinen koiran vaiva ja että pentu on ollut sairas jo myyntihetkellä. Lisäksi virusperäinen yskä aiheuttaa keuhkoputkentulehdusta, joten myyjä on vastuussa myös ensimmäisen sairauden jälkitaudista aiheutuneista kuluista.
Kuluttajariitalautakunta suositteli, että myyjä maksaa ostajille vahingonkorvauksena 975 euroa. Ostajat ovat saaneet korvauksensa.
Keuhkoputkentulehduksen lisäksi heidän koiranpennullaan samoin kuin toisella samasta pentueesta olleella ilmeni matoja.
Kennelliitto erotti naisen
Koiria kasvattavasta pariskunnasta naisella on ollut kennelnimi, jolla hän on kasvattanut erirotuisia koiria vuodesta 2004 alkaen. Vuonna 2012 rotukoirien rekisteröinti tyssäsi Kennelliiton kurinpitolautakunnan asettamaan rekisteröintikieltoon.
Rekisteröintikielto tuli siitä, että pariskunta oli myynyt rekisteröimättömiä koiranpentuja hyödyntäen naisen kennelnimeä. Kennelliitolle selvisi myös, että mies kasvattaa amerikanpitbullterrierejä, joka ei ole Kennelliiittoon rekisteröitävissä oleva rotu. Myös tämä toiminta todettiin Kennelliiton sääntöjen vastaiseksi.
Ensin vuoden 2014 loppuun määrättyä rekisteröintikieltoa jatkettiin viime vuonna, sillä pariskunta jatkoi rekisteröimättömien ja sekarotuisten pentujen myymistä.
Tuoreemman kurinpitolautakunnan päätöksen perusteella pariskunnalla on rekisteröintikielto vuoden 2016 loppuun saakka. Samalla nainen erotettiin Kennelliiton jäsenyydestä.
Eläinsuojelutarkastuksia tehty
Huolimatta myytyjen koirien terveydentilassa todetuista epäkohdista ja eristyksissä kasvamiseen viittaavista peloista, ei pariskunnan tilalle tehdyissä eläinsuojelutarkastuksissa ole todettu vakavia puutteita.
Tilalle on tehty eläinsuojelutarkastukset vuosina 2011, 2013 ja 2014. Ensimmäinen tarkastus oli niin sanottu säännöllisen valvonnan tarkastus, joka pyritään tekemään säännöllisesti talouksiin, joissa on vähintään kuusi siitosnarttua eli lemmikkien pito katsotaan ammattimaiseksi tai muutoin laajamittaiseksi toiminnaksi. Tällä vuoden 2011 tarkastuksella ei todettu epäkohtia.
Vuosien 2013 ja 2014 tarkastukset tehtiin eläinsuojeluilmoitusten perusteella.
2013 Porvoon terveydensuojeluun oli tullut ilmoituksia huonokuntoisista ja sairaista pennuista. Tammikuussa 2013 tehdyssä tarkastuksessa laskettiin, että koiria oli yli 63. Niistä reilu 26 oli pentuja. Muutaman koiran turkki oli hoitamaton ja muutamalla pennulla oli silmävuotoa. Muutoin koirien kunnossa ei ollut huomauttamista. Turkkien paremman hoidon lisäksi tarkastuksen tehnyt valvontaeläinlääkäri muistutti, että koppitilaa tulee olla kaikilla koirilla ja ulkona saa pitää vain siihen soveltuvia rotuja. Hän antoi myös neuvoja, miten tautipainetta saa laskettua kennelyskän ja suolinkaisten osalta.
Reilu vuosi sitten tehty tarkastus perustui epäilykseen, että koiria pidettiin ulkona ympäri vuorokauden ilman kunnollisia säänsuojia. Tarkastuksessa todettiin, että koiria oli 62 ja niistä 12 pentua. Valtaosa koirista oli mittelspitzejä, valkoisiapaimenkoiria, pitbulleja ja perhoskoiria.
Koiratarhoja oli 17. Niistä kolmessa oli valvontaeläinlääkärin mukaan liikaa koiria säänsuojan kokoon nähden. Valvontaeläinlääkäri muistutti jälleen, että ulkona pidettävällä koiralla on oltava koppi tai vastaava säänsuoja ja siinä koiralle sopiva lämpötila.
Pariskunta vakuutti, että koirat olivat välillä myös sisätiloissa.
Pariskunnalla oli myös kaksi ponia. Niiltä puuttui tarvittava talli tai pihattorakennus. Valvontaeläinlääkäri määräsi, että pariskunnan on korjattava tilanne.
Miehellä rikostaustaa
Pariskunnasta miehellä on rikostaustaa.
Kesäkuussa 2014 Tuusulan käräjäoikeus tuomitsi hänet kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä kätkemisrikoksesta.
Helmikuussa 2015 hän sai 8 kuukautta ehdollista vankeutta törkeästä ampuma-aserikoksesta, räjähderikoksesta ja kätkemisrikoksesta. Helsingin käräjäoikeudessa käsitelty tapaus liittyi laajaan moottoripyöräkerhon oikeudenkäyntiin, jossa syytettynä oli 22 miestä.
Käräjäoikeuden mukaan mies on moottoripyöräkerhon kunniajäsen.
Tuomioista on valitettu, joten ne eivät ole lainvoimaisia, vaan odottavat Helsingin hovioikeuden päätöksiä.


 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

32.



Tänään on ollut kylmä ja tuulinen päivä,
Aurinko on poissa,
Koska sen sytyttäjä on poissa.

Bobo jatkoi matkaansa 6.7. klo 19.25 Merinen sylissä, omalla pihamaalla, meidän kaikkien rapsuttaessa rakasta ja ainutlaatuista kultanuppua, maailman valloittavinta pientä koiraa.

Lämmin Kiitos eläinlääkäriklinikka Hertalle kotikäynnistä.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

31. Pitkästä aikaa...kuntoutuminen edistyy!

Vaikeuksien kautta eteenpäin...

Toisaalta uskomatonta että olemme taasen selvinneet 4 viikkoa eteenpäin. Sinä aikana on tapahtunut paljon!



Niinhän se meni ettei Bobo antanut tikkejä olla rauhassa, vaan jotenkin oli silpunnut pehmokuupan yön pimeinä tunteina ja side sekä tikit revitty auki.
Polvi ei näyttänyt kovinkaan pahalta ja annoimme haavan parantua viikonlopun yli ilman tikkejä nyt muovikuuppa päässä, jottei pääsisi polvea lipomaan. Mutta koska on Bobosta kyse ei tuo muovinenkaan ollut este, lienee vain hidaste.
Parin yön jälkeen jäi kiinni - yöllä oli taas harrastettu askartelua ja pönkeämällä oman selän vasten seinää ja työntämällä kuupan reunan omaa reittä vasten, oli vapaapääsy polven sisäsivulla olevaan haavaan. Kuupasta huolimatta. (Näytti meille aamulla tavan kun luuli ettemme nähneet mitä puuhasi) 
Oli pakko viedä lääkäriin taas kerran. Pieni pätkä haavasta uudestaan tikattiin, otetiin bakteeriviljely ja antibioottikuuri. Ja todella pitkä muovikuuppa päähän. Ensimmäiselle antibiootille Bobo oli allerginen, se tuli suihkuna ylös 10 minuutissa.
Muutama päivä myöhemmin saatiin bakteeriviljelyn tulos, joka oli onneksi puhdas. Mutta uusi sopiva ab-kuuri piti kuitenkin syödä loppuun.
Ennen uudelleen tikkaukseen menoa olimme jo valmiita antamaan periksi. Nyt tämä helvetti loppuisi. Koko shown maksaja oli kuitenkin sitä mieltä ettei nyt todellakaan anneta periksi - nyt on kyse narunpätkästä, pikkuhaavasta. Jos olemme kuukausien helvetin kestäneet ja Bobo on elämäniloa täynnä, myös tämä pieni vastoinkäyminen voitetaan.



Merine lensi lauantaiaamuna Texasiin, Houstoniin ja me muu väki jäimme kuuppakoiran kanssa selviämään. Shownmaksajakin joutui lähtemään useamman päivän työmatkalle.
Kuukausien toipumisaikana Boboa ei ole juurikaan jätetty yksin kotiin, vaikka ennen helmikuuta yksin kotona olikin tottunut olemaan päivisin.
Merinen lähdön jälkeen Bobo oli masentunut yhden päivän. Vietti aikaansa Merinen huoneessa joko lattialla tai sängyllä nukkuen.
Onneksi mummi tuli ja pelasti tilanteen. Energisen koiran ja mummin yhteiselo sekä pissakävelyt ulkona sujuivat hyvin kun muovikuuppa oli päässä. Onneksi Bobo herrasmiehenä kunniotti vanhempaa rouvashenkilöä :).

Vaikka olimmekin isännän kanssa päättäneet että odotan hänen saapumistaan kotiin ja menemme yhdessä poistattamaan Bobon tikit, näytti siltä että ne piti saada pois aiemmin.
Onneksi naurua ja huumorimieltä on meillä riittänyt tänä aikana, ja sellainen tuli myös tikinpoistoretkestä kun mummin lähti auttamaan.
Jo autossa oleminen oli hikistä, joten piti ottaa huumori peliin.
Mummi on aika pieni ja luiseva joten Bobon oleminen sylissä oli..noh, sanotaanko keikkuvaa...kuuppa heilui edestakaisin ja vain ihme pelasti ettei mummin nenän alusta ollut auki, kun Bobo yritti riehua. Kuuppa oli tosiaan aikas pitkä.
Onneksi lääkäriin ei ollut kuin 10 min. automatka.
Tietysti lääkäriasemalla oli muita koiria ja Bobo aloitti haukkukonsertin sylissä. Lattialle ei voinut päästää koska lattia oli liukas kuin luistinrata.
Olen monesti miettinyt miksi ihmeessä eivät hanki mattoja tai asennuta pitävää lattiamateriaaleja näihin "koiralääkäreihin". Tai sitten lattianpesussa käytetään liikaa pesuainetta tai aivan vääriä aineita ylipäätään. Ei ne ainoat liukastelijat ole lonkka-tai polvioperoituja tosiaankaan.

Päätimme siis odottaa vuoroamme ulkona. Ei se ollut yhtään parempi paikka. Puistonpenkillä istuessamme jokainen polkupyörä joka meni ohi, sai Bobon äänijänteet käyntiin. Ja ohi ei mennyt vain muutamaa fillaria, vaan vaikka kuinka monta. Hiki valui otsaltani ja sitten oli pakko nauraa "Miten helvetissä mä olen saanut itseni tähän tilanteeseen". Me saimme mummin kanssa nauruhepulikohtauksen ja nauroimme katketaksemme. Ja siitäkös Bobo suuttui! Sitten olikin räksytys aivan valtoimenaan ja me nauroimme lisää...

Pääsimme toki tikinpoistoon ja hyvä kun olimme tulleet, haava oli parantunut hyvin, tikit voitiin poistaa ennen aikojaan.
Pääsimme kotiin ja vasta kotona otimme kuupan pois Bobon päästä. Sillä seurauksella että Bobo oli niin innoissaan vapaudesta että sai hepulit ja juoksi ympyrää - olohuone, keittiö, eteinen, olohuone jne. Kaikki liukastelua estävät ja varta vasten laitetut matot oli pitkin seiniä ja vauhti oli hirmuinen. Pysäytysyritykset saisi vain lisää bensaa koneeseen. Odotimme vain milloin hipulit loppuisi ja toivoimme parasta. Näkyviä vaurioita ei onneksi tullut.
Juokseminen sisällä oli kyllä lääkärin kertomana sallittu, mutta ei liukastelu.



Tästä ajankohdasta alkoi hyvä toipuminen eteenpäin. Bobo oli paljon paremmalla mielellä ja ilmiselvästi nautti olostaan. No, tottakai koska esim. lelut ja puruluut sai otettua kunnolla suuhun siten ettei kuuppa estänyt asiaa.

Tämän viimeisen operaation jälkeen erittäin hidas kävely tai askellus on ja on ollut koko ajan "linkkaavaa". Nimenomaan erittäin hidas. Jos vauhti yhtään nousee kävelyssä linkkaus jää kokonaan pois. Ravissa ja laukassa ei linkkausta ole lainkaan.
Maallikon silmään linkkaus johtuu polvesta. Onko siellä joku liian kireä vai löysä - en tiedä. Johtuuko se välillisesti lonkkaproteesista ja taas menetetystä lihaskunnosta - lonkkaproteesi vaatii koiralta keskittymistä pitää jalka suorassa menosuuntaan päin. Hyvinkin hitaassa kävelyssä linkkausta ei tapahdu jos on oikein intoa täynnä lelu suussa tai vessapaperirullaherkun kantaminen. Siis fyysistä vai psyykkistä?
Esa totesikin että saamme tottua siihen että toisinaan jalan asento voi näyttää hyvinkin omalaatuiselta.

Ekan polvileikkauksen jälkeen Bobo ei kertaakaan hypännyt sohvalle tms. ja nyt tämän viimeisen jälkeen teki siten jo puolentoista viikon jälkeen.
Boboa ei ole päästetty rappusia ravaamaan edes takaisin, vaikka sekin oli sallittu.
Pari päivää sitten räpläsi itse yläportin sisukkaasti auki ja tuli alakertaan. Ehkä nyt hänen mielestään oli oikea aika aloittaa rappusissa kulkeminen. Kuten mielestäni niin ihanasti Sulo totesi mitteli-ryhmässä. Juuri näin :)
Ylös rappusissa on menty vain kerran, sitä touhua estää hyvinkin omituiseen paikkaan ja omituisesti asennettu portti. Mutta muuta keinoa ei ollut. Portti voitaisiin poistaa mielestäni viikon, kahden kuluttua.

Eilen illalla päästimme Bobon ensimmäisen kerran vapaaksi ulkona. Jos parantuminen ja/tai vapaus on päivästä, kahdesta kiinni - jalka ei voi kestää seuraavia vuosia.
Tässäkin kohtaa on noudatettu lääkärin määräystä eli vapaus ulkona 4 viikon jälkeen. Nivelkapselin kokonaisparantumisaika on 3 kuukautta.
Eilen oli toki yllätys että vauhti oli sellainen kuin oli - höyryjuna meni todella kovaa - mutta jos tästä ei selvitä kunnialla maaliin, oli ainakin yksi kunnon vapausjuoksu ja koiralla upea fiilis. Sen nautinnon näki ja tunsi.
Epävarmuustekijä on vain hyväksyttävä. Lääkärin lausunnossa lukee jotenkin tähän tyyliin: "jos tämä ei auta, uudelleen "kiinnikkeen" irrotus ja siirto parempaan kohtaan". Eli suurehko epävarmuustekijä on.
Me emme kuitenkaan enää altista Boboa leikkauspöydälle, nyt riittää. Meille kaikille. Jos tästä ei selvitä, Bobo pääsee paremmille luuapajille, se on varmaa. Ketään ei enää altisteta epävarmuustekijöille.
Alkuperäisen leikkauksen onnistumisprosentti oli yli 90. Niin taitaa olla myös ihan patellaluksaatio-operaationkin. Tällä tiedolla me lähdimme liikkeelle. Lonkan jälkeen meni rikki polvi, jota ei alunperinkään pitänyt tapahtua vaan oikaista se mitä oli vinossa. Ja jonka ei pitänyt edes vaivata. Tämän toisen leikkauksen piti olla "varma", tai niin meidän annettiin ymmärtää. Ja sitten tärähti vielä kolmas. Jonka piti olla 10 minuutin juttu - joka varmaan sitä olikin leikkauspöydällä, mutta toipumisajan pituus kyllä unohtui meille kertoa. Ja tämän Epävarmuustekijän luimme vasta epikriisistä.
Eli lienee parasta etten kerro rehellistä mielipidettäni tässä kohtaa.



Näin ollen otamme päivän kerrallaan, toivomme tosiaan parasta, mutta varaudumme myös siihen että jokainen päivä voi olla se viimeinen yhdessä Bobon kanssa.
Nyt tilanne on hyvä, ehkä jopa erinomainen koiran kannalta. Hän voi hyvin, kohta odottaa ihan oikea vapaus pihalla kun muutamat aidan reiät on tukittu. Leikkiä, riemua, intoa, kivuttomuutta ja rakkautta riittää!
Rakas Bobo - We love You! Paras pikku koira ikinä <3




keskiviikko 20. toukokuuta 2015

30. Viimeinen operaatio ohi

Kotona

Maanantai aamuna veimme Bobon taasen kerran Apexiin. Esan lyhyen briifin kautta saimme Bobon viedä tällä kertaa suoraan yksiöön operointihuoneen seinustan "odotustiloihin". Omasta yksiöstä olisi mukava seurata tapahtumia.
Esa ei vielä tarkkaan tiennyt leikkauspäivänsä aikataulua, mutta jos ei mitään akuuttia tulisi, olisi Bobon vuoro klo 10-11 aikoihin. Tosiaan vain 10 minuutin opetaatio olisi tiedossa.

Puhelu Bobon leikkauksen sujumisesta tuli vasta vähän vajaa klo 14. Kaikki oli mennyt hyvin ja koiran voisi noutaa kotiin klo 15. Tarkempia hoito-ohjeita löytyisi kirjallisena noudettaessa.
En itse päässyt paikalle, joten muu perheemme kävi Bobon noutamassa. Rahaa paloi taas lisää vajaa 400 euroa. Viime torstaina 40 euroa ja perjantaina reipas 60 euroa. Joten kierros lisää maksoi siis 500 euroa.
Kokonaissummaa ei nyt tähän hätään tohdi laskea. Muuten tulisi itku.

Pettymys oli aika suuri kun Bobo saapui hoitajan sylissä (Bobo oli tietysti enemmän kuin iloinen nähdessään meidät ja antoi miljoona suukkoa). Olimme toimittaneet suoraan operointisaliin pehmokuupan edellisten kertojen kinastelusta oppineena - emme sitä muovihäkkyrää Bobolle halunneet koska koira stressaantuu siitä. Ja eikö mitä, niin oli vaan päässä tuo häkkyrä, eikä kukaan ollut muistanut pyyntöämme. Sitten omaamme lähdettiin jostain etsimään. Bobo oli stressantuneena kuolannut kaulakarvansa litimäräksi kuten myös korvansa. Ei kait tarvitse erikseen mainita että raivostutti. Tilanne kun olisi ollut paljon mukavampi koiralle jos toivomustamme olisi noudatettu.

Tällä kertaa ei Bobolle ollut laitettu kipulaastaria eikä epiduraalia. Näin Bobo oli jo tunnin kuluttua kotona jalkeilla. Pikaisesti Nux Vomica ja Arnica C200 helmet kinkkupasteijan seurana Bobon suukkuun. Näin ne menee alas koska Bobo ei suostu niitä imeskelemään. Iltasella annoimme murusen Tramalia koska hiukan vaikutti polvea kolottavan.
Polvessa on aika iso sidosteippi. Positiivista on se että se vaikuttaa helpommin irtoavalta kun sen aika tulee.
Sitten olikin aika istahtaa alas ja lukea hoito - ja kuntoutusohjeet.

Istuimme sanattomina lukemassa lappusta. Olimme ymmärtäneet leikkauksen olevan tosiaan 10 minuutin pieni operaatio, josta kuntoutuminen olisi pientä edellisiin verrattuina. Eikä ajallisesti juurikaan mitään. Polven sivukapselihan oli vain "suljettu".
Ohjeissa luki "4-6 viikkoa taluttimessa... aloitetaan piinnalisen hitaasti kulkemista, jotta jalkaa aloitetaan käyttämään...hyppiminen, liukastelu, portaat...on ehdottomasti vältettävä...metsässä kulkeminen kuntouttaa jalkaa hyvin jne..." Tämä ei voi olla totta!
Me aloitamme tämän "alusta". Siltä se ainakin nyt tuntuu.
3 kuukautta on takana ja 1,5 kuukautta edessä. Hiton epäreilua!
Miten tässä näin kävi. Pakko myöntää että jos olisimme tämän tienneet, emme olisi 90 % varmuudella tätä enää tehneet. Helppo toki sanoa jälkikäteen mutta..mutta...
Heinäkuussako olisi normaali tilanne. Nivelkapselin jännekudoksen paraneminen ja muovautuminen jatkuu n. 3 kk ajan leikkauksen jälkeen.
Tuntuuhan se näin maallikosta aivan käsittämättömältä että lonkkaproteesileikkauksesta on kokonaisuudessaan lyhyempi toipumisaika, noin siis rajoitteiden näkökulmasta. Tämä näkökulma on mielestäni erittäin tärkeä koska kyseessä on eläin.
Taisi Esa nyt pelastaa Bobon oikeasti. Hän uskoi vielä tähän yhteen mahdollisuuteen. Meidänkin on uskottava vaikka usko on tällä hetkellä horjuva. Aina välillä.

Nyt on sitten elettävä nykytilanteen mukaan. Vaihtoehtoja ei muita nyt ole. 
Mutta Bobo on Bobo ja jätkällä uskomaton sisu. Häneen voi luottaa. Eilen aamulla kun heräsi - heti olisi ollut vanhassa vauhdissa. Aamulla klo 5.30 ihasteli pihamaalla raikkaita tuoksuja ja nautti selvästi kirpeästä kevätilmasta pihamaalla köllötellen. Toki vielä käveltiin kolmella jalalla, mutta jo iltasella operoitu jalka lepäsi lattialla muutaman kerran.
Pehmokuuppa päässä on nukkunut nämä kaksi yötä, sillä teippi-asiassa ei ole luottoa. Jos yöllä silmä vältää, teippi tosiaankin löytyy hammastettuna ja tikit irrotettuina.
Tänään keskiviikkona siis, toisena kokonaisena päivänä on jalka ollut jo useamman kerran maassa. Osittain jopa tukena. Vaikka emme piinaavan hitaasti ole ulkona edes liikkuneet. Pisut ja muut on tullut kuin manulle illallinen. Takuuvarmasti :) Hienoa!
Ruoka on maistunut ja niin varmasti myös leikki, mutta sitä olemme kyllä rajoittaneet. Vielä liian aikaista.
Leirielämään emme tosiaan ole palanneet. Merine kyllä nukkunut lattialla patjalla, huoneessa jonka saamme rajattua ettei Bobo pääse liikkumaan koko kämppään. Hyppiminen sänkyyn kun on ainakin vielä kielletty.
Jalan teippi pitäisi irrottaa huomenna, mutta koska homeopaattinen Arnica parantaa uskomattoman nopealla tahdilla, annamme teipin olla muutaman extrapäivän, jolloin haava on hyvin kiinni, eikä pehmokuuppaa tarvita sen jälkeen. Näin toimimme jo aikaisemmin. Toki silloin oli syynä osittain tiukan haavateipin liima mutta ihan sama...Meillä tämä on toiminut hyvin, koska Arnica myös osaltaan suojaa ettei tulehdusta tulisi...ainanaan kovin helposti. Tikkien poisto on 10-12 päivän kuluttua. Toki tahtotilana että ne mennään lääkärille poistattamaan ;) 



Onhan tässä tulossa tosiaan erilainen alkukesä, mutta jos kerran vielä vaaditaan 4-6 viikkoa lisää aikaa...niin sitten se vaan on niin...Aikaahan meillä on :)





sunnuntai 17. toukokuuta 2015

29. Sydämetöntä ja laskelmoivaa...

 

Tätä tilannetta on niin surkea seurata :(
Bobon polvi on turvonnut ja tuntuu niin sydämettömältä antaa odottaa... huomista operaatiota.
Olisi ollut enemmän kuin oikeutettua saada pikku leikkaus tehtyä jo perjantaina. Pohdimme myös sitä, lähdemmekö johonkin toiseen eläinlääkäriin, jotta asia saataisiin korjattua välittömästi. Näköjään ei eläimiäkään hoideta kuntoon heti kuten ei meiltä ihmisiäkään...roikutetaan hoitojonoissa päiviä, viikkoja, kuukausia. Tässä valossa emme olisi ketään hyvää operoijaa löytäneet puolessa päivässä ja akuutisti. Polvi kun ei ole samalla tavala akuutti kuten esimerkiksi selän välilevyprolapsi, joka on erittäin kiireellinen leikata välittömästi, jos koiran takapää on jo halvaantunut.

Tulevaa hoito - ja toipumisjakson pituutta emme tosiaan vielä tiedä. Sivukapselin sulku ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole iso juttu, mutta operaatio kuitenkin, ja eläimen rauhoittaminen on aina riski.
Oli riskiprosentti nyt mikä tahansa, tätä ei voi jättää tekemättä. Tämä lisähelvetti on vain kestettävä ajallisesti, rahallisesti sekä riskit tiedostaen.

Euroja on palanut ihan rahassa ja ajassa sekä yhden perheen elämä pistetty totaalisesti sekaisin. Bobo on kuitenkin meidän perheen jäsen, mutta onko kaikkien kärsimyksellä joku hinta?
Koiran myyjä, eli Dragonhillin mies on kyllä sellainen *****, ettei edes viimeistä 200 euroa ole tullut maksamaan. Vaikka lupasi.
Käydessään maaliskuussa tekemässä täällä yllätysvisiitin, hän tuli paikalle moottoripyöräkerhon liiveissä, yrittäen saada meitä allekirjoittamaan paperin, jossa sitoudumme lopettamaan blogin, lopettamaan puhumaan blogissa Bobista (ei edes vaivaudu kirjoittamaan koiran nimeä oikein) ja kirjoittamaan mitään ko. kennelistä koska Bobo ei ole sieltä (Just joo...lehmät lentää!). Kuittasin kuitenkin ensimmäisen 200 euroa saaduksi, ja kun kerran oikein paperin kanssa tultiin, niin luotin siihen että hän oikeasti oli pahoillaan tapahtuneesta ja halusi sydämestään korvata tuon koiran kauppahinnan takaisin.
Myyjä ei edes kysynyt miten Bobo voi vaikka lonkan leikkauksesta oli silloin kulunut vasta reipas viikko. 
Ja korvata myös tuon toisen 200 euroa takaisin. Tämähän ei korvaa edes 10 % siitä mitä meillä on rahaa palanut Bobon operointeihin, ansiomenetyksiin, kärsimykseen ja kyyneliin. Ja mikä tärkeintä, he ovat omalla ahneudellaan, kylmäkiskoisella rahantekoasenteellaan eläimille kärsimyksiä aiheuttaneet. Miten tälläiset ihmiset voivat sisimmissään elää? eikö minkäänlaista sydäntä ole?
Bobon operointi oli toki meidän oma päätöksemme ja taloudellinen satsaus - sitä tuskin voimme myyjältä odottaa.

Suuri ja antelias sydän on taas ollut monilla lähipiirimme ihmisillä, joista muutama on ollut valmis laittamaan jopa rahakeräyksen pystyyn, jotta emme joutuisi taloudelliseen ahdinkoon eläinlääkärikulujen vuoksi.

Kun Dragonhill on Kennelliiton tietojen mukaan myynyt koiria noin 298 kappaletta ja Bobon myyjän kertoman mukaan 700 (kertoi määrän käydessään meillä) - niin paljon on meitä ollut. Tehdäänpä mielikuvituslaskelma. Jos Kennelliittoon rekisteröityjä koiria olisi myyty tonnin hintaan ja näitä ei-Kennelliittoon rekisteröimättömiä neljällä sadalla. Se tekee yhteensä neljä sataa viisikymmentä kahdeksan tuhatta. Aika paljon rahaa, oli aikaväli mikä tahansa. Tosiaan HUOM! mielikuvituslaskelma. Toki on varmasti kulujakin ollut, mutta koirien kunnosta päätellen kuluissa on tosiaan säästelty.

Joku oli löytänyt muutama viikko sitten Tori.fi samaisen väen myymiä mitteleitä. Nyt niitä myytiin Helsingin Kalliossa. Meille lähetettiin kuvakaappaus ilmoituksesta. Suomi näyttää olevan pieni maa.

Meihin on ottanut yhteyttä aivan tolkuton määrä ihmisiä, joilla on samasta kohteesta koira ja miten ostajille on tarinoita kerrottu ja mihin on päättynyt "kasvattajan" elinikäinen tuki. Ja mikä kauheinta, minkälaisessa kunnossa useat koirat ovat olleet.
Ihan oksettavaa!
Ihmettelen myös miten helvetissä olen tälläiseen paskaan sotkeutunut.
Useampi meihin yhteyttä ottanut miettii mitä voisivat osaltaan tehdä, jotta tälläinen eläinrääkkäys loppuisi. Toivottavasti heidän asiansa etenevät. Me ei nyt kyetä muuhun kuin selviytymään päivä kerrallaan. Ja kertomaan blogissa Bobon elämästä, onnistumisista, takapakeista ja siitä mitä mieltä olemme pentutehtailusta.

Lisäksi, emme enää edes halua tuota puuttuvaa pari satasta (koska hyväntahtoisuutta ei koiran myyjällä mielestämme ole),  otan sen omasta pussistani kun tämä taloudellinen tilanne vähän paranee ja annan sen HESY:lle pentutehtailun kitkemiseksi.


Keväistä sunnuntaita toivottaen,


P.S.
Minulla ei ollut aikomusta, enkä aio tämän jälkeen enää kommentoida tähän blogiin tulleita lukijakommentteja (olemme halunneet kuitenkin pitää sananvapauden vaikka omalla nimellä ei kirjoitusvaatimusta vielä olekaan).
- Tokihan muutamasta kommentista arvaa mistä ne ovat peräisin, kuten eräs kirjoittaja on myös huomioinut. Totean vain, että maailmaan mahtuu ääntä. Kun ja jos kirjoittaa julkisesti rohkeasti omalla nimellään, silloin pitää pysyä totuudessa. Pimeistä puskista on helppo huudella.