Kesäkuu 2014
Palasimme loistavalta lomalta Kanadasta - Torontosta ja Calgarystä. Ensimmäinen perheen yhteinen matka jolta palasimme - kotona ei odottanutkaan Oskari.
Cockerspanielimme Oscar oli edellisenä keväänä 2013 päässyt sairastelujen jälkeen ikuiseen lepoon ja ei ollut enää meitä toivottamassa kotiin.
Tilanne oli oikeastaan outo ja monellakin tapaa sydäntä särkevä. Oscari oli niin rakas ja 13 vuotta oli herra ilostuttanut arkeamme.
Oskari saapui luoksemme vuonna 2000, jolloin Merine oli ainoastaan 4-vuotias. Näin ollen Oskari oli ollut hänelle kuin veli - hyvässä ja pahassa:).
Kun yhteinen matka päättyi Oskarin kanssa, päätimme että tämän perheen itkut ja jäähyväiset on jätetty lemmikin poismenon osalta ja uutta koiraa ei tule missään tilanteessa.
Koskaan ei sopisi vannoa Ei koskaan. Kuinka vähän tiesinkään suunnitelmista, jotka olivat alkaneet ilmeisesti viimeistään silloin kun Carlos-beagle oli meillä hoidossa touko-syyskuussa 2013.
Näin jälkikäteen ilmeisesti suunnitelmia siis oli ollut jo silloin kun vein Carlosta kotiinsa Torontoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.