3. 6.7.2014 Aurinkoinen sunnuntaipäivä

6.7.2014 aurinkoinen sunnuntaipäivä

Kääk - koko perhe on päätynyt samaa tulokseen ja koiran pentu on tervetullut perheeseemme.
Kasvattajan piti soittaa klo 10 - mutta ei soittoa kuulunut.
Merine sitten soitti klo 10.30 kysyäkseen oliko pentu jo mahdollisesti myyty koska hänestä ei mitään kuulunut.

Kasvattaja oli juuri hypännyt perheensä kanssa veneeseen ja olivat matkalla Kallioon syntymäpäiväjuhlille.
He palaisivat takaisin saareen hakemaan pentua ja toisivat sen näytille. Tai ostettavaksi - en tiedä. Tilanne oli jotenkin hullunkurinen ja tuntui että asiat lähtivät suoraan sanoen lapasesta.
Näinkö koiria nykyisin ostetaan? Miten tämä nyt näin meni? Eikö eikö...jotain muuta...häh...siis...kohta ne on täällä ja minulla on sellainen olo, että minut on ahdistettu nurkkaan.

Kun vuonna 2000 ostimme Oskarin, ei ollut internet mikään joka kodin arkivehje. Punaista cockerspanielia ja urosta oli ollut vaikea löytää - 3 viikon uurastuksen jälkeen kun "iskä" oli soitellut kymmeniä puheluita ja puhunut kasvattajan ympäri, joka oli ajatellut pitää koiran itse - tehtiin kaupat. Ikää oli tulloin Oskarilla jo 12 viikkoa, ajoimme jonnekin Forssan lähelle ja lopullinen päätös tehtiin siellä. Kotiin ajoimme pikku ihanuus kainalossamme.

Mutta nyt tilanne rakentui nopeasti. Liian nopeasti.
Teimme suunnitelman; jos yhtään alkaisi varoituskellot soimaan kasvattajan saapuessa, puhaltaisimme pelin poikki.
Eihän nyt Porvoon saaristossa lomailevat tai asuvat ihmiset mitään epärehellisiä rontteja ole jotka rahastavat sinisilmäisiä ja hyväuskoisia hölmöjä? Eihän?

Tein hätäpäissäni paperille kauppakirjan, jos myyjä ei olisi sitä kiireessä ehtinyt printata/tehdä - ja valmistuimme tapaamiseen.

Pihaan kaarsi maasturi, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Nainen oli varmastikin alle 5-6 kymppinen mutta näytti erittäin ko. ikäiseltä väsyneeltä vanhalta hipiltä. Vaatteet ja olemus oli aika hirvittävät. Mies eli myyjä oli hiukan siistimpi versio. Alle 10-vuotias perheen tyttö istui kuumassa autossa takapenkillä.
Minua väänsi mahasta.
Mietin paniikissa oliko tilanne nyt oikeasti oikeanlainen vai olenko vain hysteerinen...tunsin luissani että kaikki ei ole kohdallaan.
Koiran pentu otettiin ulos kuljetuslaatikosta.
Se oli aivan ihana, ihana, ihana ja kauhean pieni. Voiko näin pientä koiraa edes olla.
Mies kertoi meille kaikille että nyt oli heidän perheessään käynyt näin että pentuja tuli ja tämä olisi nyt viimeinen syntyneistä pennuista. Ja heidän tyttönsä oli niin surullinen kun he eivät nyt voi viimeistäkään pentua pitää.
Mietin "mikä oikeus minulla on tuomita ihmisiä, jotka eivät näytä ulospäin niin hyvin toimeentulevilta, tekeekö se heistä epäluotettavia pentukauppiaita."

Koiran pentu oli jo Merinen ja isännän sylissä - ei kait tästä voi enää perääntyä edes jääsydäminen hirviö.
Niinpä me kolme päätimme pelkkien katseiden perusteella, yhteisymmärryksessä koiran pennun jäävän meille ja siitä tulisi uusi perheenjäsenemme. Epäilykset ja kirkon kellot voivat soida jossain muualla tuomiopäivän soittojaan.

Nainen kaivoi autosta pentupaketin meille lahjaksi. Poikakoiralle vaaleanpunainen alusta, pari matonkuteesta tehtyä narunpätkää leluiksi, kissan hiiri ja nappulasäkin pohjalla jokunen nappula. Mietin mielessäni paketin surkeutta, mutta se oli linjassa myyjien olemukseen.

Ilmoitin hakevani sisältä kauppakirjan, jolloin mies jäätyi. Muu perhe huomasi miehen kauhistuneen ilmeen.
Olin kirjoittanut kauppakirjan Kennel-liiton ohjeiden mukaisesti.
Valitettavasti jokaiseen ruutuun piti laitaa raksi "EI", ei ollut rokotuksia, ei sirua, ei lääkärintodistusta - vaikka lääkäri oli kuulemma koiran tarkistanut. Tarvittavan määrän madotuksia oli kuitenkin onneksi saanut. Tai näin ainakin kertoivat.
Tarvittavat rokotukset olisi kuulemma pitänyt antaa viimeistään seuraavalla viikolla.
Nimi ja osoite olivat "jotenkin" vaikeahkoja, Kuninkaantien osoite Porvoossa oli liian vaikea myyjälle muistaa siihen kuuluva postinumero. No hitot siitä. Myyjän nimi tuli muotoon Thomas Bock.
Yht'äkkiä sain päähäni kirjoittaa auton rekisterinumeron  (RMZ-559) kauppakirjaan sen jälkeen kun se oli allekirjoitettu.
Nainen ilmoitti että laitetaan Thomas sinut myyjäksi.
En tiedä onko myyjän oikea nimi Tom, Thomas, Tomppa vai mikä, sama epäselvyys oli sukunimen kohdalla. Myyjä ei sitä itse kirjoittanut, vaan tavasi minulle epäselvästi.

Maksoimme koirasta 400 euroa käteisellä.
Nainen ilmoitti että jos tulee jotain ongelmia tms. voidaan sopia kaupan purku, se ei tietenkään aiheuta ongelmaa.

Näin jäimme aurinkoiseen pihaamme aurinkoisin mielin, myyjien vilkuttaessa ja auton kaartaessa pois pihasta.