Riemukas Vapaus
Täällä on menty hurjia harppauksia eteenpäin. Jihuuu!!Uusi vinkulelu (kiitos Anne) sai perjantaina työpäivän jälkeen Bobolta kyytiä. Sitä vingutettiin, heiteltiin, maisteltiin ja tuotiin meille heiteltäväksi ja hänelle noudettavaksi. Iltapäivän jälkeen ei uni maistunut kuin vasta illalla klo 21, niin riemukas oli Bobon fiilis.
Hiukan kinttua varmaankin kolotti käytön jälkeen, tai Bobsua väsytti riehaantuminen, koska huomasimme että jalka ei enää loppuvaiheessa aina pysynyt optimaalisessa asennossa. Siksi oli syytä lopettaa leikit kun oli kaikkein hauskinta. Ei ne pikkulapsetkaan aina tajua milloin on paras hetki lopettaa, ettei tule pipi.
Siirsimme muutamia mattoja parketilta laminaatin päälle, koska jälkimmäinen vaikuttaa olevan tassun alla liukkaampi kuin aito parketti.
Yläkerrassa lopullinen vapaus koitti vasta lauantaina. Lisäsimme näitä "vapausalueita" pikku hiljaa, jottei ihan tolkuttomaksi mene juoksentelu. Perässä tuleva talutin onneksi hieman jarruttaa vauhtia. Se on pakko pitää laahaamassa koska tiukan paikan tullen (hepulit) koiraa ei muuten saa millään kiinni.
Huomasin Boboa itseään jännittävän paljaalle lattialle astuminen. Muutamia varovaisia kokeiluastumisia ja takaisin matolle palaamisten jälkeen, avautui koko lattiapinta käyttöön. Bobo niin hienosti käveli rauhallisesti ja varmasti lattialla. Ei yhtään lipsumista tai epävarmuutta! Upeaa!
Samaan syssyyn ihmetteli missä on keittiössä aikaisemmin olleet vesi - ja ruokakipot - Oikein tuijotti minua ihmetellen.
Anteeksi, anteeksi, heti laitetaan kipot vanhalla paikalleen. Hahhaaa :)
Tämän jälkeen kierrettiin koko keittiö nuuskuttaen kaikki muruset noukkien. Ja keittiöstä käveltiin suoraan olohuoneeseen kiertämättä eteisen kautta. Joka oli ennen leikkausta ainoa reitti mitä Bobo käytti ,koska keittiön laminaatti oli niin liukas ja mattoa ei ollut koko reitille olkkarin puolelle. Huimaa edistystä, todella.
Olkkarista lattian nurkasta löytyi myös herkkupurkkilajitelma, josta Bobo kävi noukkimassa omatoimisesti (luvan saatuaan) ensin pienen mahalaukkupalasen ja sen jälkeen dentastickin, ja käveli ne syömään maton päälle.
Reviiri laajeni. Sitten nuuskuttaen suunnattiin telkkarihuoneeseen! Ja mikä onnen hetki! Sieltä löytyi Bobon oma lelukoppa. Ensin sieltä löytyi pehmopöllö riepoteltavaksi. Ja myöhemmin vielä maailman paras vinkuva lehmä. Se saikin kyytiä iltasella pitkän aikaa, jonka jälkeen tuli taasen väsy ja rauhoittumisen hetki.
Vaikea uskoa meidän maanneen vain 3 viikkoa sitten hoitoleirissä keskellä olohuoneen lattiaa. Uh, se on kuin paha painajainen.
Nyt ei ole kiellettyä aluetta enää kuin rappuset, ja nekin voidaan ottaa liikuntaohjelmaan huomisesta lähtien. Ulkona Bobo jo tempaisi tänä aamuna 8 rappusta kun takapihalta oli niin kiire sisälle eikä vesisateessa oleskelu ollut mukavaa. Hienosti sujui rappusten askellus.
Kuono.fi jutun myötä on tapahtunut aivan käsittämättömän hienoja asioita. Kiitos siis tuhannesti Suville ja Kuonolle - aivan upeaa että löysitte meidät.
Mekin teimme "löytöjä". Sain muutaman yhteydenoton ja Bobolle löytyi sisaruksia lisää. Lapista löytyi Veli ja Satakunnasta Sisko.
Vaikka Siskolla ja Veljellä ei vastaavanlaista isoja terveysongelmia olekaan, on molempien ensi kuukaudet olleet vaikeita. Valitettavan vaikeita.
Siskolla oli 3 kuukautta vaikea ripuli joka oli jo kotiin tultaessa. Lisäksi vaikea matotartunta.
Veljellä olikin sitten erittäin kauhea tilanne. Pentua oli purtu kuonoon, molemmilta puolilta löytyi hampaan jäljet. Kuono tulehtui ja karva irtosi. Onneksi sekin saatiin hoidettua kuntoon.
Aikaisemmin olemme löytäneet 13.4. syntyneestä pentueesta Hugo-veljen joka asuu Pohjois-Suomessa, sekä nykyisin Helsingissä asustavan Gini-veli. Hugolta löytyi myös matoja heti pennun kotiin saavuttua, joten ainoastaan Gini näyttää olleen terve, joskin lonkat ovat B/C.
Onko tämä vastuullista ja asianmukaista koirien kasvatusta?
Bobo, Hugo, Gini, Veli ja Sisko - siis viidestä koirasta yksi ainoa oli ilman terveysongelmia. Vähän helvetin huono suhde.
Epäilys on että pentueessa olisi vielä yksi musta tyttö, sitä emme ole löytäneet. Voihan se olla jäänyt synnytyskoneeksi. Mistäs sitä tietää...
Omistajien toiveesta johtuen en kerro kaikkien koirien oikeita nimiä julkisesti tässä blogissa.
Tarinat kuitenkin kaikkien kohdalla ovat samanlaisia. Jopa siten että kahta eri koiraa on kaupattu Sami-nimellä, joista toinen on Bobo. Myös yhdellä ja samalla kuvalla on kaupattu eri pentuja.
Luonteenpiirteistä löytyy mm. kova haukkumishalu, epäluuloisuus ja arkuus, suuri pelko lapsia kohtaan sekä erittäin kova omapäisyys.
Ymmärtäähän sen kun varhaisimmat elinolot ovat olleet kamppailua henkiinjäämisestä.
Jotenkin minua on niin ruvennut oksettamaan tämä vastuuton sikailu ja pentutehtailu. Jotta voisin vielä tuhlata pari satasta ja teettää muutaman geenitestin. Saataisiin varmuus...
Tietooni saatettiin eräs (oikeastaan 2) pentutehdas-casea viime viikolta. Ostaja oli ostanut pennun virolaisen "takakontista" toissa viikon keskiviikkona. Seuraavana päivänä koira oli alkanut voimaan pahoin ja koira kuoli viime viikon maanantaina. Koiralla oli parvo ja mitään ei ollut enää tehtävissä.
Muutamien yhteyksiemme voimin, saatettiin muutamat henkilöt yhteen ja viime viikon keskiviikkona virolaisen takakontista ei satamassa enää ostettu mitään, kun paikalle tulleille ostajille kerrottiin karu totuus. Ja koirat lähtivät takaisin mistä olivat tulleetkin. Tällä kertaa estettiin surulliset tarinat ja perheiden kyyneleet ja pettymykset. Myös eurot säästyivät, vaikka tuskin ne olisi ollut tärkein asia jonka perään itkeä.
Ennenkuin uusi laiva sataman laituriin tömähtää...
http://www.sey.fi/ajankohtaista/608-seyn-vapaaehtoiset-taas-onnistunut-pentutrokarin-kaannytys-helsingin-satamassa
Luettuani parvosta, en voi kuin kauhistella...parvo kuolee pinnoilta vasta 10 minuutin desifiointiaineen vaikutuksen jälkeen. Se kestää jäätyneellä pinnalla jopa 7 kuukautta. Jotta parvo-altistuneeseen kotiin voi viedä uutta koiran pentua, pitäisi "putsata" verhot, sohvat, matot...kaikki. Tai ostaa uudet huonekalut...Huh huh...
Kaikesta huolimatta, tärkeintä on nyt Bobon toipuminen ja elämän jatkuminen.
Pentutehtailu on kuitenkin saatava loppumaan.
Me selvisimme siitä kuten myös Bobon ihanat sisarukset, aina tarinoilla ei kuitenkaan ole ihania loppuja, kuten olemme kuulleet.
Valitettavaa on että toiminta jatkuu koko ajan eri kauppasivustoilla.
Paljon rapsutuksia ja haleja Bobon sisaruksille ympäri Suomen! Sekä sitkeille omistajille tuhannet kiitokset yhteydenotoista, yhdessä meillä on vertaistukea ja voimaa!
Hei! Lukiessani Bobon tarinaa kuono.fistä huomasin kasvattajan kuulostavan älyttömän tutulta, maininta Dragonhill kennelistä paljasti sitten kaiken. Minulla on samaiselta kasvattajalta mittelspitz rotuinen koira. Koirallani on samanlaisia pelkoja kuten Bobolla, tämä ei varmaan yllätys ole. Todella hyvä, että kerrot tästä kyseisestä tehtailijasta tällälailla. Olen todella ylpeä, että joku edes uskaltaa tehdä näin. Tsemppiä Bobon kanssa!
VastaaPoistaLaittaisitko minulle sähköpostia osoitteeseen puolitie345@luukku.com :)
PoistaKiva lukea edelleen hyviä uutisia täältä.
VastaaPoistaMinusta tuntuu käsittämättömältä kaikki eläimiin kohdistuva julmuus. Meillä pennut ovat aina olleet hyvin uteliaita ja kiinnostuneita ympäristöstään. Ei vähääkään pelokkaita, puhumattakaan madoista tai muista terveysongelmista. Silti ymmärrän, miten vakava ongelma on pentutehtailu.
Eräs ystäväni on yhden tehtaan ilmiantanut, ja jos en väärin muista, sekin sai kiellot päälle. Mutta kuten tiedämme, eihän se mitään estä. Rekisteröimättömiä voi teettää ihan niin paljon kuin haluaa.
Tässä ollaan siis tekemisissä aikamoisen epäkohdan kanssa. Onko sitten toimet riittämättömiä vai rangaistukset liian lieviä? Taitaa olla molemmat. Sen lisäksi vielä ihmiset kehtaavat arvostella heitä, jotka asiaa julkisesti puivat. Syyttelyä ja syyttämistä, ja moni antaa asian olla. Eihän se puhuminen omalla kohdalla mitään muuta...mutta vaikenemalla ei muuta ikinä muidenkaan kohdalla.
Ja loppujen lopuksi kärsijänä on se eläin. Ja juuri sen lemmikin tulisi olla se tärkein syy puhua ja muiden kuunnella. Mielestäni olette tässä onnistuneet. Ei ole kyse siitä, miten tyhmiä ostajat ovat, vaan siitä, miten paljon ostettu lemmikki kärsii huonosta alustaan. Ehkä loppuikänsä.
Hei, mahtavaa seurata kuinka paraneminen edistyy! Ja vaikka sanonta kuuluu, että hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas niin tässä tapauksessa on käynyt kyllä aivan toisinpäin - ja hyvä niin.
VastaaPoistaKoetetaan nyt olla leimaamatta kaikkia rekisteröimättömiä pentuja pentutehtaista tuleviksi, onhan joukossa varmasti ihan oikeita vahinkopentueitakin, joille ihmiset koettavat löytää hyvät kodit, kaikesta huolimatta. Eläimen ostaja on kuitenkin se tärkein eläinsuojelija ja vaikka rahan kanssa marssii paikalle, ei ole eläinsuojeluteko ostaa pentua hämäristä oloista pelastaakseen sen vaan marssittava edelleen sen rahan kanssa ilmoittamaan eläinsuojeluviranomaisille. Julkisuus auttaa tietenkin mutta perättömiä syytöksiä on vältettävä.
Tässä vaiheessa on jälkiviisaana hyvä todeta, että onneksi itse ensimmäistä koiraa hankkiessa mietti tutki tarkkaan eri rotujen edustajia ja niiden perusteella jo "karsi" ehdokkaita. Sitten kun rotu oli valittu, aloin vasta etsiä kasvattajia eikä siinäkään ollut kiire saada koiraa. Tosin, kun kokemusta oli ennestään jo hevosten ja lehmien parista niin tietyt jutut olivat selvillä jo ennakkoon.
Enkä silti voi sanoa varmaksi, mitä olisin tehnyt jos/kun Bobon kaltainen koira sattuisi kohdalleni. Minusta on todella ihanaa, että olette jaksaneet ja tahtoneet panostaa lemmikkiinne niin paljon ja toivon koko sydämestäni, että Bobo sisaruksineen tuottaa iloa omistajilleen vielä monta vuotta. Samalla toivon, että pentutehtaita ei enää syntyisi vain ihmisten ahneuden vuoksi vaan eläinten hyvinvointiin tosiaan panostettaisiin. Jokaisen toimesta.
On totta ettei koira tarvitse papereita, eikä koiran tarvitse olla rotukoira. On kuitenkin niin että harva kai ostaa autoa, asuntoa tai paljon mitään muutakaan ilman takuuta. Koiralle paperit, rokotukset, hyvämaineinen kennel, jne. ovat se vakuutus. Jos kukaan ei ostaisi pentutehdaskoiria, pentutehtaat kuolisivat.
VastaaPoistaToinen mitä kehottaisin tekemään, on että koira jota ei aiota käyttää siitokseen, leikattaisiin aina. Nartuilla se ehkäisee märkäkohtua (tietenkin koska kohtu poistetaan) ja uroksilla eturauhasvaivoja. Helpompi lihominen ja mahdolliset sydänvaivat ovat sitten kääntöpuolena.
Koira ei tarvitse papereita, rotu tarvitsee.
Nimimerkillä "3 rottista"
Meilläkin dragonhill kennelistä puolentoista vuoden ikäinen mitteli ja oireilee eri tavoin.. Pahin kuitenkin lisääntyvät krampit kielessä, jolloin koira ite hakee jopa apua perheenjäseniltä, keltä tietää että osaa auttaa, välillä menee jopa jalat alta kun ei saa henkeä kun vetää kielen niin syvälle kurkkuun...
VastaaPoistaLaittaisitko minulle sähköpostia osoitteeseen puolitie345@luukku.com :)
Poista