28. 11 viikkoa ja onnistuminen niiin lähellä...

Kevään riemuja ja kolmas koettelemus...

Meillä on ollut niiin ihanaa!

Bobo on voinut niin erinomaisesti kun vapaus on koittanut.
Päivä päivältä elämä on asettunut takaisin paikoilleen ja normaali elämä on alkanut...

Ruokakupit on keittiössä, eikä enää minkään intensiivihoitolan maton reunalla. Päivällä on kunnollinen rytmi, joskin Bobo tulee herättämään kello viiden ja kuuden välillä, mutta kun on herralle huomauttanut lauantaiaamusta, olemme saaneet unia jatkaa jopa kello seitsemään asti. Ihanaa!

On pitänyt kirjoittaa tänne jo viikko sitten, mutta jääkiekon maailmanmestaruuskisat on saanut unirytmin (ei Bobon ;)) hiukan sekaisin ja on tullut valvottua myöhempään kuin  olisi ollut hyväksi. Siten on työpäivän jälkeen pitänyt ottaa ettonet.
Ja aikaa on tietysti mennyt myös metsässä! Kyllä olemme nauttineet metsäretkistä täysin rinnoin. Bobo on pitänyt tahdin kovana ja Bobon fyysisen kunnonkohotuksen seurauksena on narun pään taluttajilla kunto kohonnut punaisten poskien lisäksi.
Metsässä olemme tarponeet kuntan päällä sekä pehmeä pohjaisilla poluilla.
Tiedättekö, kun on pieni tihkusade joka ei kuitenkaan tule mäntypuiden latvojen läpi, lämpötila +6*c ja etelätuulta vain metri tai pari, metsässä on ollut vallan upeaa ja happirikasta. Melkein olisi tehnyt mieli syleillä puita ja koko maailmaa.

Metsään olemme menneet autolla, jotta retkistä ei tulisi Bobolle liian pitkiä, ja sekä myös siksi, ettei autoon meno tarkoittaisi joka kerta vain kärsimystä ja matkaa Apexiin.
Metsäretken jälkeen on useinkin pitänyt poiketa vielä Alepaan hakemaan jotain puuttuvaa ja Bobollekin on pieni herkkupala sattunut matkaan.

Mistähän purkista ottaisi...

Jalka on toiminut loistavasti eikä mitään merkkejä mistään ongelmista ollut.
Bobo on ollut onnellinen koira, joka nauttii olostaan, leikkimisestä vinkuleluillaan ja sukkien varastamisesta. Ison nallenkin löysi liukuovikomerosta. Oven työnsi sivuun ja ronttasi nallen sielä ulos, jonka jälkeen nallen kanssa on painittu päivittäin.
Rajoituksina on ollut oikeastaan ja ainoastaan rappusten välttely, siten ettei niissä ravata sataa kertaa päivässä sekä ulkona pihamaalla kävely kytkettynä. Ainoastaan iltapisulla Bobsu on käynyt vapaana. Ei ole pelkoa että lähtisi tolkuttomasti juoksemaan pimeässä, koska Bobo pelkää pimeää ulkona. Sisällä pimeys ei ole ongelma.
Niin ja pallo on edelleen kiellettyjen listalla, sillä se saisi hepulin käyntiin. Tosin muutamat hepulit eli pupujuoksut Bobo on sisällä saanut ja silloin kyllä pelkäsimme jos tippuisi sohvalta tai muuta sellaista. Korvien asento kyllä antaa jo viitteitä tulevasta, joten pystymme jatkossa taasen ennakoimaan ja torppaamaan hipulit alkuunsa. Valitettavasti kun hepulit alkaa, silloin ei enää kuulla omaa nimeä, eikä muitakaan käskyjä.



Skarppina autossa lenkin jälkeen

Mitä terveemmäksi Bobo on tullut, elämä on asettunut uomilleen ja rytmilleen, sitä tasaisemmaksi on Bobon elämä ja mielentila kasvanut. Enää ei tarvitse räksyttää kun joku meistä lähtee töihin tai kauppaan, aamutoimet sujuu mallikkaasti eikä erinäiset kotityöt aiheuta mekkalaa. Seesteistä ja ihanaa.

Sapuskaa odotellessa...

Ennenkuin tuli keskiviikko ja tummat pilvet...
Taistelussa pentutehtailua vastaan, saimme vieraita ja Bobo juoksenteli mannekiinina pihalla. Välillä operoitu jalka oli ylhäällä, mutta emme olleet varsinaisesti huolissamme koska lääkäri oli meille kertonut että se toisinaan voi unohtua käyttää jalkaa ja jokunen askel jää väliin.
Illalla metsälenkillä kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti ja jalkaa käytettiin koko ajan.
Kunnes tuli eilinen aamu ja ulos mentiin neljälä jalalla ja takaisin palattiin kolmella, jonka jälkeen käveltiin ainoastaan ja vain kolmella.
Muutaman tunnin sitä katseltiin ja sitten oli pakko todeta; perkele, perkele - tämä ei voi olla totta!!!! Olisi tehnyt mieli karjua ja huutaa kaikki maailman kirosanat taivaalle! Miksi??? ##%&99###.
Polvi? lonkka? vai joku muu?
Kokeilin kaikki jäsenet muutamaankin kertaan, eikä mikään aristanut näppiini.
Etsin Apexin numeron ja onneksi se on avoinna myös pyhäisin. Ajan saimme heti klo 10 jälkeen. Esa ei olisi paikalla, mutta onhan noita muitakin lääkäreitä.
Täytyy sanoa..kun Bobo on kuitenkin miespuolinen koirahenkilö, niin ilmiselvästi nautti enemmän naislääkärin tutkimisen kohteena olemisesta kuin mieslääkärin, ei pelottanut todellakaan niin paljon kuin toisen uroksen väännellessä kinttuja ...
Lääkäri katsoi vanhat kuvat, tutki polven sekä lonkan ja totesi ettei kyllä saa selkoa tilateesta muuten kuin operoidun polven tuntuvan hiukan löysältä. Näin ollen, huomenna vaan Esan vastaanotolle olisi tultava ja tarvittaessa röntgen vasta silloin.
Huoh! Taas odotetaan...

Tänään sinne Apexiin taas mentiin.
Kun Bobolla ei ole enää häritsevää lääkitystä (toki olimme antaneet Metacamia), oli aivan upeaa seurata koiran käyttäytymistä eläinlääkäriasemalla. Ei räksyttämistä, ei vouhottamista, eikä kimakkaa haukkua. Normaalin koiran oleskelua ja ihmisten ja muiden koirien seuraamista. Hiljaisuuden vallitessa! Hih, aika makeeta.

Esa tutki jalan ja arveli ennen röntgenkuvia että taitaa se polvi vähän löysä olla. Bobo sai vain kevyehkön tainnutuksen jotta kuvat voitiin ottaa - ja niinhän sitten röntgenissä maatessaan piti vähän haukkua.

Röntgenpöydällä 15.5.

Tuomio:
2% (kaksi prosenttia) patellaluksaation komplikaationa voi tulla tälläinen löysyys. Kun varsinaisessa leikkauksessa arvioidaan mihin kiinnikkeet ja lumpio täräytetään kiinni ja kun se tehdään sen hetkisen parhaan arvion mukaan...sitten lihakset kasvaa jne. 
Eli sisäsivun nivelkapseli suljetaan leikkauksessa. Tämän Esa suositteli tehtävän. 
Onko vaihtoehtoja? Ei ole!
Me olimme niiiin lähellä, niin helvetin lähellä täydellistä onnistumista 12 viikon aikataulussa.
Operaatio olisi ONNEKSI pieni ja nopea, itse toimenpide kestäisi 10 minuuttia.
Ja taas odotetaan...tänään ei sitä ollut aikataulujen puitteissa mahdollista tehdä ja vasta maanantaina on operaation aika.



Kotimatkalla nukuttaa

Kolmannen operaation. Vaikka toimenpide onkin pieni, on eläimen kohdalla aina mietittävä tarkasti ja eläimen parasta ajatellen - milloin on aika lopettaa "paikkaaminen" ja eläimen altistaminen mahdollisille kivuille.
Hullua olisi ollut lopettaa nyt! Mutta tämä olkoon viimeinen kerta!
Eilen illalla google oli kovassa käytössä ja rakensimme kaikki mahdolliset skenaariot paskimmista tilanteista ja parhaimmista lopputuloksista. Ei voi toki kieltää että kävi myös mielessä se kamalin vaihtoehto - epätoivolle ei voinut kuitenkaan antaa tilaa 11 viikon jälkeen. Jumalauta mikä duuni me (erityisesti Bobo) ollaan tehty ja käteenkö jäisi tuhkapurkki ja tuhansien eurojen menetykset.
Koska edelleenkin tuleva operaatio on pieni verrattuna siihen mitä on tehty, on nyt lupa odottaa täydellistä onnistumista. Siitä lähdetään. Piru vie!
Nyt yritetään vaan jaksaa odottaa maanantaihin ja olla kylmähermoisia...
Kokemustahan löytyy nyt yllinkyllin, joten luulen kaikkien olevan täällä paljon rauhallisimmin mielin ja tämäkin viimeinen mutka selvitetään...
Vaikka kyllä kiukuttaa...oltiin niin lähellä...niin lähellä..oli aikaisemmin päätetty että torstaina (eilen) olisi koittanut täysi vapaus myös ulkona, eli 1 viikko aikaisemmin koska toipuminen oli sujunut niin hyvin...no, täysivapauteen tuli nyt muutaman viikon lisäviivytys...

Metsälenkin jälkeen väsyttää <3

Aurinkoista viikonloppua ja maanantaihin...