Tosiaan karvaa vailla 8 viikkoa...
Huomen aamulla klo 7.40 on meillä Apexissa aika kontrolliröntgenille, ja siten saamme varmuuden jalan tilanteesta.Jo monen monta kertaa ...kun olen yksittäisen kirjoituksen tänne aloittanut, on mielessäni kymmeniä erilaisia lauseita ja ajatuksia aloituksesta, kun saan tehdä tilinpäätöksen Bobon jalan toipumisesta.
Edelleenkään ei vielä ole sen aika ja maltettava on. Eihän se toipuminen pääty 12 viikkoon tietenkään, mutta joku virstanpylväs ja merkittävä sellainen olisi ohitettu.
13.4. vietimme siis Bobon synttäreitä. Tarjolla oli tietysti maksalaatikkoa, mutta tällä kertaa Bobo-herra nirsoili, eikä maksis juuri hurraa huutoja saanut (en ihmettele, en tykkää minäkään). Maksamakkara ja possunfilepihvi sen sijaan maistui. Hyvä niin!
Saimme ihania yllätysvieraita Kanadasta, voi sitä riemua. Taas kerran sain upean synttärilahjan - sisko-kulta <3. Vierailulla oli valitettavasti toinenkin puoli, eikä todellakaan niin ihana, ei oikeastaan yhtään ihana. Bobolle 6-vuotias lapsi talossa ei ollutkaan mikään loistava asia, vaikka poika olisi istunut paikoillaan suolapatsaana ja tuppisuuna.
Luultavasti lapsi pelotti niin kovasti että haukkua piti koko ajan, ja koska vapaana ei voinut Bobo sisällääkään kulkea, tutustuminen ei sujunut Bobon tahtiin. Tämä aiheutti viikon ajan erityisiä järjestelyjä.
Bobo ei siis ilmiselvästi pidä lapsista ja ongelma täytyy ratkaista jotenkin. Järkevintä lienee ensin toipua kintun operaatiosta ja sitten miettiä mitä on tehtävissä.
Pohdituttaa tietysti mitä on Bobon ensimmäisen 3 kuukauden aikana tapahtunut, jos lasta täytyy näin pelätä.
Viime kesänä naapurin tytöt tulivat pikku pentua katsomaan, ja jo silloin ihmettelin raivokasta haukkua ja perääntymistä tilanteesta. Bobo ei tehnyt pienintäkään elettä halutakseen tutustua pikku ihmisiin...
Koska ennen leikkausta meillä oli jo remmirähjäämistä - toki kaikki entinen voi olla syynä sairaasta jalasta ja huomaamattomasta kivusta - mutta...jotain täytyy tehdä jotta lapsiin suhtautuminen voisi olla joskus tulevaisuudessa luontevaa...
Otin yhteyttä pevi-kouluttajaan ja sovimme neuvolatapaamisesta kun on sen aika. Työkaverini oli samaisella vastaanotolla käynyt oman saksanseisojansa kanssa ja he olivat edistyneet hurjasti. Ostinkin pari kirjaa ja ahmin ne viikonloppuna. Suorsan ja Vilanderin Pentuneuvola on upea kirja. Samaisen Vilanderin Koiran korjausopas on vielä matkalla postitse. Sitä odotan innolla. Hyvä kirja oli toki myös Tuire Kaimion koirien käyttäytyminen, siitä on luettu vasta oleellinen.
Leirin purusta on nyt reipas 2 viikkoa. Häkissä nukutaan enää yöt. Liikuntaa on lääkärin määräyksestä se 3 x 30 minuuttia päivässä. Tuo määrä tulee täyteen jo pelkästään sisällä liikkumisesta, sillä Bobohan ei ole koskaan ollut mikään paikalla pysyjä. Tasapainon löytäminen on ollut haasteellista, liikkua pitäisi mutta järkevissä määrin.
Pari päivää sitten, maanantaina - koimme Bobon "heränneen" ja muuttuneen takaisin entiseksi Boboksi. Sitä on hiukan haasteellista kuvailla, mutta ihan kuin leikkauksen ja toipumisen jälkeen olisi hän nyt palannut takaisin omaksi itsekseen. On ne lääkärit vaan ihmeellisiä taikureita. Kun toipumisajaksi on kerrottu tuo 6 viikkoa, "herääminen" tapahtui pari päivää ennenkuin määräaika tuli täyteen. Aika veikeetä. Meillä on tietysti lisäaikaa toipumisessa tuo 4 viikkoa johtuen polvesta, eli viimeiset malttamattomat viikot
ovat edessä.
Bobo siis muuttui takaisin iloiseksi ja veikeäksi koiraksi. Vaativa toki on edelleenkin, mutta jotain ihmeellistä täällä kuitenkin tapahtui.
Jalan lihakset on edelleenkin pienet minun maallikon silmiin, edistystä on tapahtunut ja jalka on useammin hyvässä asennossa. Oikeastaan hyvinkin usein. Innostuessaan hirmuisesti Bobo nostaa toisinaan jalan ylös, ehkäpä hän itse osaa jalkaa varoa vaistonvaraisesti.
Oikeastaan tilanne on hyvinkin positiivinen. Vaikka Bobo on tässä viikon jo nirsoillut extrapaljon ruoan kanssa, ja oikein mikään ei tunnu kelpaavan - sekin osaltaan vahvistaisi että parannuttu on. Testasimme myös antamalla homeopaattista kipulääkettä, jos kipua olisi ja siksi on nirsoilua...mutta ei ollut mitään vaikutusta, eli ainakaan mitään merkkejä kivusta ei ole. Tai sitten ehkäpä syynä kun talossa oli viikon ylimääräistä väkeä. Tiedä sitten...
Huomiseen!
p.s. Kone käy
meneehän se hyvin , hienoa Bobo ja te koko famile ;-)
VastaaPoista