Onnesta sanaton
Apexissa eilen aamulla, Esa teki ensin kopelointitutkimuksen ja sen jälkeen mentiin röntgeniin rauhoittumispiikin jälkeen. Bobo ei meinannut millään taipua, ja Esa kertoi että "normaali" koira taipuisi annetulla rauhoitusaineen määrällä, mutta kuten tiedämme Bobo on erityistapaus ja periksiantaminen kestää tovin pidempään. No, kyllä se Bobo odottelun jälkeen syliin nukahti, mutta kiinnostus ympäristöstä oli loppuun asti intensiivistä.
Sain taas kerran toimia lääkärin assistenttina ja puin päälleni röntgensuoja-asut. Bobo asetettiin pehmustettuun kouruun, pitelin etutassuja tiukasti ja kuva otettiin. Nostin käskystä pehmokourun pois, ja sitten kuvattiin sivuasennossa kovalla alustalla.
Jäin Boboa silittelemään röntgenhuoneeseen kun Merine seurasi Esaa viereiseen huoneeseen katselemaan kuvia.
Ei siinä ehtinyt edes jännittämään...kun Esa kertoi tilanteen. Jos nyt muistan mitään siitä puheesta ;) kääk.
"kankkulihaksen repeämä on parantunut hyvin, proteesi ja kuppi oikealla paikalla, hyvin lähtenyt luutuminen edistymään. Polvi myös erinomaisessa kunnossa. Ei tulehdusta luustossa".
Voitte uskoa että kyyneleet valuivat poskillani kun Esaa kuuntelin viereisessä huoneessa.
Kun pääsin katsomaan kuvaa, on kyllä Bobossa rautaa pienen rautasulattoman verran. Kun sitä päivittelin, Esa totesi tilanteen olleen kyllä haasteellinen joten toipuminen näin hyvin on upeaa!
Kun kerroin jalan olevan joskus omituisessa asennossa ja meidän pitää aina toisinaan itseämme muistuttaa että proteesi on tekonivel, Esa vastasi "juurikin näin ja loppuelämän jalka voi hetkellisesti olla omalaatuisissa asennoissa meidän silmiin, koska tilanne ennen leikkausta oli tosiaan vaikea matalasta kupista johtuen".
Suurin yllätys oli että Bobon voisi päästää vapaaksi heti. Olimme onnesta sekaisin! Päätimme kuitenkin Esan kanssa keskusteltuamme että vapaaksi pääsy sisällä olisi asteittainen 1-2 viikon sisällä. Ja jessus sentään...portaissa kävely olisi myös sallittu. Ulkona vapaaksipääsyä lykätään kuitenkin siten että vasta kuukauden kuluttua saa juosta pihalla sydämensä kyllyydestä.
Bobo meni vielä kynsien leikkaukseen ja anturakarvojen siistimiseen. Ne olivatkin kasvaneet nopeaan tahtiin kun niitä ei ole tullut käytettyä 8 viikkoon.
Kotiohjeeksi saimme; hampaiden pesu joka ilta, sillä tekonivelen omaavalla on suurentunut riski saada pöpö hampaiden kautta proteesiin. Haavojen yms. hoito hyvin ja välittömästi ettei myöskään niiden kautta pöpöjä tule. Seuraava röntgentarkastus olisi hyvä tehdä vuoden kahden kuluttua. Todellakin, me tulemme vuoden kuluttua.
Lämpimät kiitokset lääketieteelle ja erityisesti Apexin Esa Eskeliselle! Vain hänen taitojensa vuosi olemme tässä tilanteessa ja hän antoi meille ja Bobolle toisen mahdollisuuden. Tyhjästä rakennettiin jotain toimivaa.
Hih, hah...kyllä Esa antoi myös meille meriittiä hyvästä hoidosta. Juuh, onhan tässä hoidettu 8 viikkoa 24/7.
Kotiin päästyämme Bobo nukkuikin vällyjen alla iltapäivään asti.
Minä menin töihin kaupan kautta. Ostin parit täytekakut ja tarjosin ihanille työkavereille kakkua kiitokseksi upeasta tuesta ja tsempeistä monen viikon ajalta.
Iltasella kotona Bobo alkoi olla oma itsensä. Sukat lähti jalasta ja niitä rieputettiin vauhdikkaasti. Portaisiin meno oli tahtojen taistelua, itse olisi halunnut ja suutahti kun emme sinne vielä päästäneet. Harjoitellaan nyt ensin parilla ulkorappusella. Ja niitä kyllä käytettiinkin heti aamusella tänään.
Me olemme suunnattoman onnellisia, iloisia, huojentuneita (olemme itkeneet, nauraneet, iloinneet ja puhaltaneet 20 kilon painoisia huokaisuja kymmeniä) ja vaan niin...onnellisia!
Illalla oli niin takki tyhjä ja 8 viikon henkinen stressi ja jaksaminen...että tuli väsy. Psyykkinen väsy.
Ja kuten tänä aamuna, aurinkoisena aamuna - heräsimme onnesta mykkyräisinä, viettämään Valtakunnallista Koiranpäivää! Jonka teemana tällä kerralla on Hyvää elämää koiran kanssa - vastuullista koirankasvatusta. Miten sopivaa!
Aurinkoista perjantaita toivottaen,
Oi ihana uutinen kun luin tänään Bobon juttu kuono.fissä! Kun luin tämän ja iho kananlihalla sekä kyynel valuu onneissaan teidän puolestanne.
VastaaPoistaHienoa! Aion seurata blogisinne! <3
Tsemppejä! Bobolla on onnekas kun omistajat on tuollaisia! <3
Hienoa että olette kertoneet perhettä kohdanneesta vaikeasta asiasta. Jospa Kuono.fi:n juttu saisi jonkun muun koiran ostoa harkitsevan miettimään vielä kerran, mistä pennun ottaa. Paljon tsemppiä ja rapsutuksia Bobolle valtakunnallisena koiranpäivänä! :)
VastaaPoistaIhana lukea Bobon tarina ja kuinka olette jaksaneet häntä hoidatuttaa: kuitenkin huonosta elämän alun jälkeen Bobolla elämä jatkuu paljon parempana. Teillä on varmasti onnellinen koiruus.
VastaaPoistaMinä päädyin leikkauttamaan nykyisen koirani reilu 1,5 vuotiaana, kun sillä todettiin perinnölliset olkanivelen muutoksia aiheuttava vaiva. Kun ilmoitin kasvattajalle asiasta, sain varsin epäasiallisen kommentin siitä, kuinka koirani on liikalihavaksi syötetty, mikä on aiheuttanut tämän sekä toisen lonkan vian. Koirani ei koskaan ole ollut todella lihava. Molemmat niveliin iskevät perinnölliset vaivat (sekä olka- että lonkkanivelet) on koirani rodussa todella yleiset, mikä mainitaan rotuyhdistyksen sivuilla. Nämä perinnölliset vaivat iskevät myös hyvin laihoihin koiriin, kun ne perimässä sattuvat olemaan. Kasvattajan epäasialliset kommentit tietenkin perustuvat siihen, etten vaan vaadi osaa leikkauksen hinnasta häntä korvaamaan, mikä on kuulemma käytäntönä on ko. rodussa. Senttiäkään en ole häneltä vaatinut mutta en kyllä häneltä enää pentuakaan kysele. Tämä kasvattaja ei ainakaan vielä ole pentutehtailija, mainittakoon tämä seikka vielä.
Koirani tulee joka tapauksessa elämänsä aikana saamaan kaiken tarvitsemansa hoidon, jolla voidaan lievittää sen mahdollisia kipuja ja normaalia elämää. Nyt voi kuitenkin tosi hyvin ja viettää vauhdikasta ja iloista elämää.