24. 6 viikkoa

6 viikkoa

Pääsiäiskahveilla Sipoossa

Uskomatonta mutta totta, toipumisajasta puolet on ohi ja puolet on edessä.
Onneksi ihminen on sopeutuvainen kaikenlaisiin tilanteisiin, näköjään myös koira.
Emme varmastikaan ymmärtäneet kokonaisuudessaan mihin rupesimme. Sitoutuminen ikihyppivän duracell-koiran parantumiseen ja onnellisen koiran elämän saavuttamiseen on ollut sellainen matka, ettemme olisi edes pahimmassa painajaisessa sellaista kuvitellut.

Kun koiralla on Bobon kaltainen luonne ja energia, on melkein mahdotonta saada koira pysymään eläkeläisköpöttelijänä.
Se nähtiin tässä viikolla kun menimme Kallvikin metsään suorittamaan lääkäriin määräämä metsäkävelyä.
Kävelyn piti kestää 20 minuuttia, mutta Bobon vauhdilla rynnimme matkan 10 minuutissa. Ainoa jolla oli hauskaa oli Bobo. Hän oli aivan haltioissaan ja mustikan varvut saivat kyytiä. Hienohelmana yritti aina valita polkua pitkin kävelyn, me tosin pakotimme umpi metsään. Toki hyvä metsänpohja on oivaisa alusta lonkan ja polven parantumiseen, mutta vauhti teki siitä kyseenalaisen. Hidastimme vauhtia minimiin, ilman muuta, narun päässä koriseminen ei ole kuitenkaan hauskaa.

Bobo on saanut käytösoppia, osaa peruskäytöstavat, erinäisiä temppuja ja myös taluttimessa kulkua jopa kiitettävästi. Nyt kuitenkin koiran energia on työnnetty painekattilaan. Iso osa opituista asioista on unohtunut, eikä kaikkea voi edes tällä hetkellä vaatia. Pihamaalta uloskulku on kuitenkin sellainen napin painallus että painekattila meinaa räjähtää käsiin.

Omalla pihalla kulku rauhoittui paljon, kun tulehduskipulääke Metacam saatiin lopettaa maanantain jälkeen.
Joko lääke on vienyt tuntemukset minimiin, jolloin ei ole ollut luonnollista varomista ja jalka ei ole tuntunut aralta. Tai sitten lääke on aiheuttanut Bobossa ylimääräistä supervirtaa muutamaksi tunniksi lääkkeenoton jälkeen. Näin oli jo ennen leikkausta, kone lähti käyntiin railakkaasti. Se tuntuu hiukan oudolta, koska lääkettä annetaan vain kerran vuorokaudessa, jolloin teho on 24 tuntia. Mutta supervoimat tuli vain muutamiksi tunneiksi.
Voidaankin todeta omalla pihalla liikkumisen olevan nyt oikein mallikasta, ei riehumista vaan rauhallista nuuskuttelua ja käyskentelyä. Paitsi silloin kun aidan takana kulkee toinen koira..

Maanantaina purimme myös hoitoleirin ja pääsimme reilun 5 viikon jälkeen nukkumaan omiin sänkyihimme. Aivan loistavaa ja selkä kiittää.
Bobon pehmohäkki siirrettiin alakerran makuuhuoneeseen, sinne missä nukkui myös ennen leikkausta.
Ensimmäinen yö meni mallikkaasti ja tyytyväinen koira antoi aamutervehdyksen klo 6.30 kun menin hakemaan hänet aamutoimille.
Seuraavana aamuna Bobon mielestä herätys oli jo klo 5.15. Annoimme vartin periksi ;).
Kolmantena yönä helvetillinen haukkuminen ja remuaminen häkissä alkoi klo 04.14 ja koiran mielestä tuolloin kuuluu herätä koko kadun pätkä.
Koska hyppiminen ja pomppiminen on edelleen kielletty, myös seuraavat 6 viikkoa, on huomiottajättäminen vaikeaa. Ja näin saadaan huono kierre aikaiseksi. Haukunnalla saadaan väki ylös ja häkin ympärille - asia mitä koira hakee.
Meidän näkökulmasta aamulla neljältä herääminen ei ole sekään niin kivaa.
Ainoa keino saada haukkuminen ja riehuminen loppumaan ja päästä takaisin nukkumaan, oli ottaa peitto ja tyynyt lattialle häkin viereen, ja käsi häkin sisälle rakosesta.
Onneksi seuraava yö meni jo normaalien unien ja heräilyjen mukaisesti. Ja kukin omassa sängyssä.

Nyt on myös aktivointilelu kiinnostanut ja sitä on Bobo ratkonut useamman kerran päivässä. Tornissa on kolme tasoa, jotka koiran pitäisi osata vetää ulos narusta, jolloin treatit tippuu suuhun saatavaksi. Lisäksi on kolme kippoa, jotka nostetaan suoraan ylös ja alta paljastuu sitten lisää syötävää. Ensimmäisen kerran koko homman läpi vienti kesti noin 20 minuuttia. Nyt neromme ratkaisee tehtävät 10 minuutissa. Kuppien nosto on se osa-alue joka aiheuttaa kiukkua ja harmitusta, edelleenkään Bobo ei niitä nosta vaan raivokkaalla raapimisellä ja tönimisellä saa kupit nurin ja herkut suuhun.

Tällä viikolla on jalka toiminut jo niin hyvin että sillä on voinut rapsuttaa vasenta korvaa! Aikas pirun hienoa. Viikon verran jalalla on voinut rapsutella jo mahan alustaa. Upeaa edistystä sekin.

2 kuukauden kontrolliröntgen on kahden viikon päästä, eli 23.4.
Sitä jännityksellä odottaen. Ja siitä 4 viikkoa eteenpäin olisi huikea merkkipaalupäivä, eli 21.5. olisi päivä jolloin 12 viikon toipumisaika olisi täynnä ja Bobon "toista" syntymäpäiväjuhlaa vietettäisiin.
Sormet ristiin!