21. Päivät 13. - 18. (11.3. - 16.3.)

Pökerryttävä viikko

keskiviikko 11.3.

Kuntoutuminen polvileikkauksesta lähti hyvin liikkeelle. Bobon mielestä maanantainen ns. ylimääräinen leikkaus ei ollut millään lailla hidaste, ja elämä lähti rullaamaan vanhaan toipilasajan tapaan.
Ulkoilua taluttimessa maltilla pihamaalla ja hyvällä ruokahalulla ateriointia.
Tramalit jätettiin pois, koska niitä ei ilmiselvästi tarvittu.

Otettiin jo ensiaskelia käyttäen 4 jalkaa, joka kyllä kuulostaa aivan hurjalta ottaen huomioon että polvileikkauksesta on vasta pari vuorokautta.

Illalla tapahtui sitten se, mitä tässä on pelännyt varmastikin alitajuntaisesti.
Iltapissalle kannoimme Bobon klo 21 aikaan etupihalle. Ja järkytykseksi talutin löystyi - kiristyi - löystyi ja kuin hidastetusta filmistä, pimeässä tunsin kuinka  hihna vaan valui kädestäni läpi ja Bobo oli irti.
Ja tälläistä virhettä Bobo ei jättänyt käyttämättä hyväkseen. Parisen pikaspurttia joidenkin metrien alueella ja käskyjä ei koira totellut lainkaan.
Muutamalla pienimuotoisella yrityksellä yritimme saada kiinni, mutta se oli mahdotonta, sen nyt tiesi jo etukäteen. Oli turha edes yrittää aloittaa kiinniottoa, koska se olisi villinnyt vain kahta enemmän.
Shokissa olimme, ja tuntui kuin parantuminen olisi vain valunut pois silmiemme edessä.
Kävelimme ovelle, aukaisin sen ja huusin "Syömään".
Se onneksi tehosi ja pirun sähikäinen juoksi suoraan sisään ja pysähtyi eteisen matolle.
Koira suoraan häkkiin ja me Merinen kansssa vedimme henkeä ja tuijotimme tyhjyyteen. Hiljaisuuden vallitessa.

Kun olimme ensijärkytyksestä selvinneet, Bobon ulkoinen tarkastelu ei antanut viitteitä jotta jotain peruuttamatonta olisi tapahtunut. Koiraa ei sattunut, eikä vaikuttanut kivuliaalta.
Totesimme yhteen ääneen Bobon juosseen onneksi kolmella jalalla.

Itseruoskinta oli kuitenkin hirvittävää. Miten tässä helvetti nyt näin tapahtui, eikö turpaan ole tullut jo aivan tarpeeksi.
Täytyy todeta kuinka upea ihminen tyttäreni on, hän ymmärsi etten tahaltani irti päästänyt, eikä kertaakaan minua siitä syyttänyt.

Olemme aivan varmoja Bobon nukkuneen seuraavan yön todella onnellisen koiran unta - pikaspurtti teki varmaankin onnelliseksi ja sen voimalla jaksaa odottaa muutaman kuukauden vapaana juoksemisen riemua.

Perjantai 13.3.

Onneksi perjantai ja kolmastoista päivä ei ollut epäonnen päivä. Minkäänlaista vammaa tai kivuliaisuutta ei Bobosta irtipääsyn johdosta näkynyt.
Tuo tapahtuma sai meidät kuitenkin rentoutumaan ja laittamaan asiat päiväjärjestykseen. Ja muistamaan - vaikka kyseessä olikin perheenjäsen - kyse on kuitenkin koirasta. Olemme eläneet kuin syöpäsairaiden vuodeosastolla ja jokainen Bobon virheliike on saanut meidät suunniltamme.
Nyt päätimme olla stressaamatta sellaisista asioista, joihin me emme voi vaikuttaa. Kun Apex, Esa ja me olemme osamme tehneet - sen on riitettävä. Koiraa ei voi kuitenkaan pitää kenkälaatikossa liikkumatta seuraavaa 2 kuukautta, joten yksittäiset pienet muksahdukset eivät voi olla turmioksi.
Ja loppuu meidän manipulointi Bobon osalta. Palatkaamme päiväjärjestykseen ja koiran kuri takaisin, näin myös hän on onnellisempi.
Emme olisi koskaan suostuneet cockerimme pompottelevan meitä, - on nämä pikkukoirat ihmeellisiä manipuloijia ;).

Iltapäivällä Bobo päätti irrottaa omatoimisesti liimasiteen polven päältä. Tikki oli jäänyt kiinni siteeseen ja ja siltä kohdin hiukan haava aukesi.
Emme olleet pehmokuuppaa tarvinneet koska haavat eivät Boboa kiinnostaneet, mutta nyt ilmeisesti tikit kiristivät ja se sai hänet omatoimiseen irroituspuuhaan.
Pakko oli lähteä apteekista hakemaan haavateippiä ja teipata polvi uudestaan koska haava hiukan vuosi. Muuten tikit olivat kauniisti sijoillaan ja haava 99,9% kiinni.
Yöksi laitoimme kuupan päähän, ettei yön pimeiden tuntien askartelua tulisi.
Aamulla meitä odotti yllätys. Kuuppa oli tyynynä, vallan irti kaulasta kokonaan. Samoin oli uusi liimaside, joka oli hammastettu reunoiltaan millin tarkasti irti. MUTTA niin olivat myös tikit  - hienosti oli töitä tehty - koska sininen lanka roikkui muuten suorana paitsi oli yhdestä päätesolmusta kiinni ja tikit aukaistu ammattitaitoisesti.
Olipas ihmetys. No laitoimme polveen puhdistusainetta ja "liimasimme" kuupan päähän. Draama queen rimpuili siten että päätimme jättää langan roikkumaan, parempi jättää saksileikit sikseen, ettei tule lisävahinkoja.

Tänään Bobo käveli ensimmäisen kerran 15 metriä, kaikkia neljää jalkaa käytttäen. Pehmeällä nurmikolla se tuntui ilmeisen hyvältä.

Lauantai 14.3. ja sunnuntai 15.3.

Aivan upea ja aurinkoinen viikonloppu.
Etupihalle ei tuullut lainkaan ja aurinko lämmitti.
Kannoimme Bobon pehmohäkin etupihalle ja hän sai nauttia useamman tunnin ulkoilusta häkissään.

Koska vahtimisvimma on kova, hiukan rentoutumista häiritsi viereisten pihojen haravointi ja lakaisu, sekä aidan toisella puolen kävelevät koirat.
Uni tuli mainiosti ja me kaikki nukuimme makeasti.
Polven haava oli hyvässä kunnossa, tosin sininen naru roikkui edelleen paikoillaan.
Perjantaina olimme muuten saaneet kipulaastarin irti ruokaöljyllä, tällä kertaa se lähti paljon helpommin irti.
Olisiko ollut erilainen laastari siten kuin lonkkaleikkauksen yhteydessä. Polven liimaside kyllä oli erilainen kuin lonkan päällä ollut koska sitä päällistä ei meinannut lääkärikään saada irti. Tokkopa olisi Bobokaan yhtä helposti irrottanut kuin polven teippiä.
Tänään on kävelty useamman kerran 4 jalkaa käyttäen ja häkissä on useasti hiukan painoa varattu leikatun jalan päälle. Loistavaa!

Maanantai 16.3.

Viikko kulunut polven leikkauksesta ja n. 2,5 viikkoa lonkkaleikkauksesta.
Apexin lääkäri Esa Eskeliselle olimme varanneet tarkastusajan aamuksi klo 7.40. Esa halusi varmistaa että kaikki olisi hyvin. Tikin poistoon ja röntgenkuvaan aika meillä olisi varattuna torstaille.
Saavuttuamme Apexiin Bobo aloitti haukkumekkaloinnin jonka myös kuuli Esa - pääsimme heti sisään, eikä vastaanottotiskin daamien tarvinnut maanantaiaamuna möykkäämme kuunnella.
Koska tikit olivat jo melkein kokonaan irti, Esa päätti tehdä röntgenkuvauksen nyt heti. Ja pienen pieni rauhoitus Bobolle, koska herra oli niin eläväinen. Samalla lähti sininen naru irti näpsäkästi.
Kyllä sydän oli pakahtua onnesta, kun Esa ilmoitti polven ja lonkan olevan hyvässä  leikkauksen jälkeisessä kunnossa.
Koska jalan lihakset olivat edelleen kireät ja lyhykäiset jalan pituuteen nähden, fysioterapiaa ei saisi aloittaa kahteen kuukauteen.
Liikunta aikaisemmin saadun ohjeen mukaan ja parissa viikossa pitäisi tuo neljäs jalka olla mukana joka askelluksessa. Ohjeessa sanotaan; "liikunta piinallisen hitaasti, jotta jalkaa käytetään". Piinallisen hitaasti ei vain ole Bobon sanavarastossa, joten joutuu Bobo opettelemaan malttia ja maltillista liikkumista.
Onneksi pihallamme on korkeuseroja ja erilaista alustaa, joka tukee jalan kuntoutumista.

"Koppihoitoa" on jäljellä noin 3,5 viikkoa ja ajatella yli 2 viikkoa on jo mennyt. Onhan tämä ollut pirun raskasta meille kaikille mutta joka sekunnilla, joka minuutilla ja joka tunnilla, vointi kohenee ja normaali koiran elämä on lähempänä. Se lähestyy yhtä kovaa vauhtia kuin saapuva kesä! Aina se kesä on tullut, vaikka tulisi minkälainen takatalvi tahansa.

13.4. Bobo täyttää vuoden. Me vietetään silloin tuplasynttäreitä - minä ja Bobsu. Veikeä sattuma, paitsi ettei ole sattumaa...kaikella on tarkoituksensa. Minkälaista synttärikakkua mahdamme Bobsun kanssa saada?

terkuin 24/7 hoitsut