Riemukas Vapaus
Täällä on menty hurjia harppauksia eteenpäin. Jihuuu!!Uusi vinkulelu (kiitos Anne) sai perjantaina työpäivän jälkeen Bobolta kyytiä. Sitä vingutettiin, heiteltiin, maisteltiin ja tuotiin meille heiteltäväksi ja hänelle noudettavaksi. Iltapäivän jälkeen ei uni maistunut kuin vasta illalla klo 21, niin riemukas oli Bobon fiilis.
Hiukan kinttua varmaankin kolotti käytön jälkeen, tai Bobsua väsytti riehaantuminen, koska huomasimme että jalka ei enää loppuvaiheessa aina pysynyt optimaalisessa asennossa. Siksi oli syytä lopettaa leikit kun oli kaikkein hauskinta. Ei ne pikkulapsetkaan aina tajua milloin on paras hetki lopettaa, ettei tule pipi.
Siirsimme muutamia mattoja parketilta laminaatin päälle, koska jälkimmäinen vaikuttaa olevan tassun alla liukkaampi kuin aito parketti.
Yläkerrassa lopullinen vapaus koitti vasta lauantaina. Lisäsimme näitä "vapausalueita" pikku hiljaa, jottei ihan tolkuttomaksi mene juoksentelu. Perässä tuleva talutin onneksi hieman jarruttaa vauhtia. Se on pakko pitää laahaamassa koska tiukan paikan tullen (hepulit) koiraa ei muuten saa millään kiinni.
Huomasin Boboa itseään jännittävän paljaalle lattialle astuminen. Muutamia varovaisia kokeiluastumisia ja takaisin matolle palaamisten jälkeen, avautui koko lattiapinta käyttöön. Bobo niin hienosti käveli rauhallisesti ja varmasti lattialla. Ei yhtään lipsumista tai epävarmuutta! Upeaa!
Samaan syssyyn ihmetteli missä on keittiössä aikaisemmin olleet vesi - ja ruokakipot - Oikein tuijotti minua ihmetellen.
Anteeksi, anteeksi, heti laitetaan kipot vanhalla paikalleen. Hahhaaa :)
Tämän jälkeen kierrettiin koko keittiö nuuskuttaen kaikki muruset noukkien. Ja keittiöstä käveltiin suoraan olohuoneeseen kiertämättä eteisen kautta. Joka oli ennen leikkausta ainoa reitti mitä Bobo käytti ,koska keittiön laminaatti oli niin liukas ja mattoa ei ollut koko reitille olkkarin puolelle. Huimaa edistystä, todella.
Olkkarista lattian nurkasta löytyi myös herkkupurkkilajitelma, josta Bobo kävi noukkimassa omatoimisesti (luvan saatuaan) ensin pienen mahalaukkupalasen ja sen jälkeen dentastickin, ja käveli ne syömään maton päälle.
Reviiri laajeni. Sitten nuuskuttaen suunnattiin telkkarihuoneeseen! Ja mikä onnen hetki! Sieltä löytyi Bobon oma lelukoppa. Ensin sieltä löytyi pehmopöllö riepoteltavaksi. Ja myöhemmin vielä maailman paras vinkuva lehmä. Se saikin kyytiä iltasella pitkän aikaa, jonka jälkeen tuli taasen väsy ja rauhoittumisen hetki.
Vaikea uskoa meidän maanneen vain 3 viikkoa sitten hoitoleirissä keskellä olohuoneen lattiaa. Uh, se on kuin paha painajainen.
Nyt ei ole kiellettyä aluetta enää kuin rappuset, ja nekin voidaan ottaa liikuntaohjelmaan huomisesta lähtien. Ulkona Bobo jo tempaisi tänä aamuna 8 rappusta kun takapihalta oli niin kiire sisälle eikä vesisateessa oleskelu ollut mukavaa. Hienosti sujui rappusten askellus.
Kuono.fi jutun myötä on tapahtunut aivan käsittämättömän hienoja asioita. Kiitos siis tuhannesti Suville ja Kuonolle - aivan upeaa että löysitte meidät.
Mekin teimme "löytöjä". Sain muutaman yhteydenoton ja Bobolle löytyi sisaruksia lisää. Lapista löytyi Veli ja Satakunnasta Sisko.
Vaikka Siskolla ja Veljellä ei vastaavanlaista isoja terveysongelmia olekaan, on molempien ensi kuukaudet olleet vaikeita. Valitettavan vaikeita.
Siskolla oli 3 kuukautta vaikea ripuli joka oli jo kotiin tultaessa. Lisäksi vaikea matotartunta.
Veljellä olikin sitten erittäin kauhea tilanne. Pentua oli purtu kuonoon, molemmilta puolilta löytyi hampaan jäljet. Kuono tulehtui ja karva irtosi. Onneksi sekin saatiin hoidettua kuntoon.
Aikaisemmin olemme löytäneet 13.4. syntyneestä pentueesta Hugo-veljen joka asuu Pohjois-Suomessa, sekä nykyisin Helsingissä asustavan Gini-veli. Hugolta löytyi myös matoja heti pennun kotiin saavuttua, joten ainoastaan Gini näyttää olleen terve, joskin lonkat ovat B/C.
Onko tämä vastuullista ja asianmukaista koirien kasvatusta?
Bobo, Hugo, Gini, Veli ja Sisko - siis viidestä koirasta yksi ainoa oli ilman terveysongelmia. Vähän helvetin huono suhde.
Epäilys on että pentueessa olisi vielä yksi musta tyttö, sitä emme ole löytäneet. Voihan se olla jäänyt synnytyskoneeksi. Mistäs sitä tietää...
Omistajien toiveesta johtuen en kerro kaikkien koirien oikeita nimiä julkisesti tässä blogissa.
Tarinat kuitenkin kaikkien kohdalla ovat samanlaisia. Jopa siten että kahta eri koiraa on kaupattu Sami-nimellä, joista toinen on Bobo. Myös yhdellä ja samalla kuvalla on kaupattu eri pentuja.
Luonteenpiirteistä löytyy mm. kova haukkumishalu, epäluuloisuus ja arkuus, suuri pelko lapsia kohtaan sekä erittäin kova omapäisyys.
Ymmärtäähän sen kun varhaisimmat elinolot ovat olleet kamppailua henkiinjäämisestä.
Jotenkin minua on niin ruvennut oksettamaan tämä vastuuton sikailu ja pentutehtailu. Jotta voisin vielä tuhlata pari satasta ja teettää muutaman geenitestin. Saataisiin varmuus...
Tietooni saatettiin eräs (oikeastaan 2) pentutehdas-casea viime viikolta. Ostaja oli ostanut pennun virolaisen "takakontista" toissa viikon keskiviikkona. Seuraavana päivänä koira oli alkanut voimaan pahoin ja koira kuoli viime viikon maanantaina. Koiralla oli parvo ja mitään ei ollut enää tehtävissä.
Muutamien yhteyksiemme voimin, saatettiin muutamat henkilöt yhteen ja viime viikon keskiviikkona virolaisen takakontista ei satamassa enää ostettu mitään, kun paikalle tulleille ostajille kerrottiin karu totuus. Ja koirat lähtivät takaisin mistä olivat tulleetkin. Tällä kertaa estettiin surulliset tarinat ja perheiden kyyneleet ja pettymykset. Myös eurot säästyivät, vaikka tuskin ne olisi ollut tärkein asia jonka perään itkeä.
Ennenkuin uusi laiva sataman laituriin tömähtää...
http://www.sey.fi/ajankohtaista/608-seyn-vapaaehtoiset-taas-onnistunut-pentutrokarin-kaannytys-helsingin-satamassa
Luettuani parvosta, en voi kuin kauhistella...parvo kuolee pinnoilta vasta 10 minuutin desifiointiaineen vaikutuksen jälkeen. Se kestää jäätyneellä pinnalla jopa 7 kuukautta. Jotta parvo-altistuneeseen kotiin voi viedä uutta koiran pentua, pitäisi "putsata" verhot, sohvat, matot...kaikki. Tai ostaa uudet huonekalut...Huh huh...
Kaikesta huolimatta, tärkeintä on nyt Bobon toipuminen ja elämän jatkuminen.
Pentutehtailu on kuitenkin saatava loppumaan.
Me selvisimme siitä kuten myös Bobon ihanat sisarukset, aina tarinoilla ei kuitenkaan ole ihania loppuja, kuten olemme kuulleet.
Valitettavaa on että toiminta jatkuu koko ajan eri kauppasivustoilla.
Paljon rapsutuksia ja haleja Bobon sisaruksille ympäri Suomen! Sekä sitkeille omistajille tuhannet kiitokset yhteydenotoista, yhdessä meillä on vertaistukea ja voimaa!