34.

Armoton suru, ikävä, tyhjyys, tyhjyys, ymmärtämättömyys tilanteesta, suru, ikävä, itku,kyyneleet, tyhjyys - päällimmäiset tuntemukset viimeiseltä parilta viikolta.

Pikku hiljaa alkaa myös nousemaan tunteet; raivo, viha, ketutus (oikeasti ihan eri sana)ja kidutus.

En tiedä edes mitä sanoisin tai millä tavalla tyhjyys pitäisi purkaa..kaipa tämä jotenkin pitäisi purkaa...
Tämä huusholli on traumatisoitunut. Eikä siihen auta kuin aika...

Tunteet seilaa edestakaisin - jälkiviisautta ei edes kannata pohtia, sillä saisi aikaiseksi vielä pahemman olotilan...
Bobon merkitys meille...menetys oli liian suuri. Antaisimme vaikka toisen kätemme jos sillä saisi takaisin Bobon - terveenä. Valitettavasti satukeijuja ei ole.

Iltalehden videojuttua on tehty helmikuusta alkaen. Sillä piti olla onnellinen loppu Bobon osalta ja tietysti meidänkin.
Vaikka jotain tiesimmekin koirien myyjien taustoista, suuri osa siitä oli meillekin aikamoinen yllätys.
Jutusta sai vahvistuksen sekin ettei Bobo ollut mikään yhdistelmä klein-mittelspitz. Ainoastaan mitteleitä löytyi tilan tarkastuksessa.
Ulkohäkeissä, ilman ihmiskontaktia vahvistaa sen miksi koirilta löytyy pelkoja ja miksi ovat olleet niin sairaita osaltaan.
63 koiran ruokkiminen laadukkaasti ei ole ihan ilmaista touhua, joten makaronilaatikolla ei terveitä koiria kasvateta.
Kaikkinensa kuvottavaa, sairasta ja julmaa toimintaa.

Me kuitenkin vaalimme Bobon muistoa sydämissämme, hän oli niin erityislaatuinen koira. Aivan käsittämättömän special. Hänessä oli jotain niin uskomattoman vetoavaa. Ehkäpä se vetovoima osaltaan jaksaa kantaa tulevaisuuteen ja lopettaa näiden laskelmoivien raakalaisten pentutehtailutoiminta.

Viemme Bobolle tuoreita ruusuja joka maanantai, sydämessämme hän on ainutlaatuinen ruusu aina.
Näkemiin!

33.

Bobon muistoa kunnioittaen,

IL- DOC

http://www.iltalehti.fi/iltv-doc/201507220070124_dc.shtml



Kuono.fi / Facebook

Kuono.fi

7. heinäkuuta kello 14:23

Toimittajan työ on siitä upeaa, että toisinaan tapaa aivan poikkeuksellisen ihania ja mieleenpainuvia tyyppejä – sekä ihmisiä että koiria. Näin kävi huhtikuussa, kun pääsin haastattelemaan helsinkiläisiä Merineä ja Maria sekä heidän valloittavaa, elämännälkäistä Bobo-koiraansa. Bobo oli tuolloin aika tarkkaan vuoden ikäinen, mutta se oli jo läpikäynyt raskaan lonkkaproteesileikkauksen ja osa kuukausia kestäneestä toipumisajasta oli vielä edessä. Syy, miksi lähdin Boboa tapaam…aan, oli se, että se oli syntynyt pentutehtaassa. Bobon omistajat halusivat kertoa tarinansa, jottei kukaan muu joutuisi kokemaan samaa kuin he.

Kun tulee tilaisuus, jossa todella kokee voivansa vaikuttaa asioihin, haluaa tehdä kaikkensa, jotta jutusta tulee niin hyvä kuin ikinä mahdollista ja jotta se tavoittaa mahdollisimman monet. Näin oli myös Bobon jutun kohdalla. Bobon omistajat ovat uskomattoman rohkeita: he tiesivät tehneensä virheen ottaessaan pennun epämääräisistä oloista, mutta he eivät vaienneet saati luovuttaneet. He taistelivat saadakseen oikeutta ja antaakseen upealle koiralleen sen ansaitseman onnellisen, terveen elämän.
Joskus paraskaan hoito ei kuitenkaan riitä. Bobo nukkui ikiuneen eilen, 6. heinäkuuta 2015, tasan vuosi sen jälkeen, kun Merine sai nuhjuisesta maastoautosta syliinsä pikkuruisen pennun, jolle hän lupasi tuona hetkenä antaa kaikkensa. Bobon polvet eivät enää kestäneet, ja omistajat olivat loppuun asti vahvoja ja rohkeita ja kulkivat lemmikkinsä rinnalla myös sen viimeisen, vaikeimman matkan. Vuosi Bobon kanssa piti sisällään kipua, surua ja vihaa, mutta se myös opetti. Opetti taistelemaan, opetti uskaltamaan ja opetti rakastamaan.
Pyydän sinulta, lukija, vielä viimeisen kerran: jaa Bobon tarina. Jos yksikin koiran hankintaa suunnitteleva jättää jutun seurauksena ostamatta pennun satamasta tai auton peräkontista huoltoaseman parkkipaikalla, tai jos yksikin pentutehtailija menettää asiakkaitaan ja joutuu lopettamaan toimintansa, Bobon ja sen omistajien koettelemukset eivät olleet turhia.
Pidä hauskaa sateenkaarisillalla erityislaatuinen Bobo (13.4.2014–6.7.2015). Nyt saat leikkiä palloilla loputtomasti, ilman kipua tai rajoitteita.
Bobon upeille ihmisille voimaa toivoen ja suruun osaa ottaen,
Suvi
toimittaja
Kuono.fi

 

Kiitos Suville

 

 

ILTALEHTI 22.7.2015

"Koira oli hysteerisen pelokas, kuin villieläin"

Iltalehti selvitti Bobon myyjien taustat

Keskiviikko 22.7.2015 klo 18.51

Pelokkaita koiria, matotartuntoja, riitatilanteita, Kennelliiton rekisteröintikielto. Porvoolainen pariskunta on aiheuttanut koirien ostajille monenlaisia harmeja ja haasteita.

-

-

days

:

-

hrs

:

-

min

:

-

sec

The current media is not playable because it contains no media files.

The current media format is not supported by your browser.

This media cannot be played at the moment. Please try again later.

Access Denied

Iltalehti sai Bobo-koiran omistajan lisäksi yhteyden kaikkiaan kahdeksaan pariskunnalta koiran ostaneeseen henkilöön.
Yhtä lukuun ottamatta kaikki koirat - pennut ja aikuiset - kärsivät pelokkuudesta ja arkuudesta eri asioita kohtaan. Pelot kohdistuivat vaihtelevasti esimerkiksi miehiin, lapsiin, toisiin koiriin, rappusiin, polkupyöriin, mopoihin ja häkkeihin.
- Koira oli hysteerisen pelokas. Se oli kesyyntymätön, sosiaalistumaton, rinnastettavissa villieläimeen, kertoo aikuisen, isokokoisen koiran pariskunnalta ostanut lähtötilanteesta.
Kahdella pentuna ostetuista oli matoja. Osa oli ikäisekseen hyvin pienikokoisia ja jotkut söivät omaa ulostettaan, mikä voi kieliä esimerkiksi ruuansulatusentsyymien puutteesta ravinnossa.
- Pentu tärisi, ripuloi ja oksensi kaiken, mitä sille antoi. Eläinlääkäristä sain ohjeet, joilla ripulin sai loppumaan. Olin ihan varma, että pentu menehtyy käsiini. Onneksi lääkkeet ja oikea ruoka saivat vatsan hetkeksi rauhoittumaan. Ripuli kuitenkin jatkui ja huomasimme ulosteessa valehtelematta 20 cm pitkiä valkoisia matoja, muistelee eräs koiranpennun ostanut.
Yhdellä koiranpennulla oli kuonossa märkiviä haavoja, jotka viittasivat toisen eläimen puremiin. Arasta ja pelokkaasta koiranpennusta kasvoi miehiä pelkäävä ja lasten päälle hyökkivä nuori koira, joka on saattanut pelätessään myös purra. Perheen onneksi koira on rauhoittumaan päin.
Suurin osa ostajista ei päässyt katsomaan ostamansa koiran elinoloja, koska myyjät kertoivat asuvansa hankalien yhteyksien päässä saaristossa. Koirat myytiin esimerkiksi huoltoasemalla tai torilla Porvoossa.

Määrättiin korvauksiin

Yhtä koiranpennun ostoa käsiteltiin Kuluttajariitalautakunnassa kolme vuotta sitten.
Tapauksessa pariskunta oli ostanut naiselta perhoskoiran. Jo kotimatkalla he totesivat, että pentu yskii. Seuraavana päivänä he ilmoittivat asiasta myyjälle. Myyjä otti yhteyttä tuntemaansa eläinlääkäriin, jonka antamalla puhelinreseptillä koiralle aloitettiin antibioottikuuri kennelyskän hoitoon.
Koiran tila heikkeni hoidosta huolimatta. Sillä todettiin keuhkoputkentulehdus.
Kuluttajariitalautakunta katsoi, että eläinlääketieteellisen tiedon mukaan kennelyskä tai muu flunssa ei ole tyypillinen koiran vaiva ja että pentu on ollut sairas jo myyntihetkellä. Lisäksi virusperäinen yskä aiheuttaa keuhkoputkentulehdusta, joten myyjä on vastuussa myös ensimmäisen sairauden jälkitaudista aiheutuneista kuluista.
Kuluttajariitalautakunta suositteli, että myyjä maksaa ostajille vahingonkorvauksena 975 euroa. Ostajat ovat saaneet korvauksensa.
Keuhkoputkentulehduksen lisäksi heidän koiranpennullaan samoin kuin toisella samasta pentueesta olleella ilmeni matoja.

Kennelliitto erotti naisen

Koiria kasvattavasta pariskunnasta naisella on ollut kennelnimi, jolla hän on kasvattanut erirotuisia koiria vuodesta 2004 alkaen. Vuonna 2012 rotukoirien rekisteröinti tyssäsi Kennelliiton kurinpitolautakunnan asettamaan rekisteröintikieltoon.
Rekisteröintikielto tuli siitä, että pariskunta oli myynyt rekisteröimättömiä koiranpentuja hyödyntäen naisen kennelnimeä. Kennelliitolle selvisi myös, että mies kasvattaa amerikanpitbullterrierejä, joka ei ole Kennelliiittoon rekisteröitävissä oleva rotu. Myös tämä toiminta todettiin Kennelliiton sääntöjen vastaiseksi.
Ensin vuoden 2014 loppuun määrättyä rekisteröintikieltoa jatkettiin viime vuonna, sillä pariskunta jatkoi rekisteröimättömien ja sekarotuisten pentujen myymistä.
Tuoreemman kurinpitolautakunnan päätöksen perusteella pariskunnalla on rekisteröintikielto vuoden 2016 loppuun saakka. Samalla nainen erotettiin Kennelliiton jäsenyydestä.

Eläinsuojelutarkastuksia tehty

Huolimatta myytyjen koirien terveydentilassa todetuista epäkohdista ja eristyksissä kasvamiseen viittaavista peloista, ei pariskunnan tilalle tehdyissä eläinsuojelutarkastuksissa ole todettu vakavia puutteita.
Tilalle on tehty eläinsuojelutarkastukset vuosina 2011, 2013 ja 2014. Ensimmäinen tarkastus oli niin sanottu säännöllisen valvonnan tarkastus, joka pyritään tekemään säännöllisesti talouksiin, joissa on vähintään kuusi siitosnarttua eli lemmikkien pito katsotaan ammattimaiseksi tai muutoin laajamittaiseksi toiminnaksi. Tällä vuoden 2011 tarkastuksella ei todettu epäkohtia.
Vuosien 2013 ja 2014 tarkastukset tehtiin eläinsuojeluilmoitusten perusteella.
2013 Porvoon terveydensuojeluun oli tullut ilmoituksia huonokuntoisista ja sairaista pennuista. Tammikuussa 2013 tehdyssä tarkastuksessa laskettiin, että koiria oli yli 63. Niistä reilu 26 oli pentuja. Muutaman koiran turkki oli hoitamaton ja muutamalla pennulla oli silmävuotoa. Muutoin koirien kunnossa ei ollut huomauttamista. Turkkien paremman hoidon lisäksi tarkastuksen tehnyt valvontaeläinlääkäri muistutti, että koppitilaa tulee olla kaikilla koirilla ja ulkona saa pitää vain siihen soveltuvia rotuja. Hän antoi myös neuvoja, miten tautipainetta saa laskettua kennelyskän ja suolinkaisten osalta.
Reilu vuosi sitten tehty tarkastus perustui epäilykseen, että koiria pidettiin ulkona ympäri vuorokauden ilman kunnollisia säänsuojia. Tarkastuksessa todettiin, että koiria oli 62 ja niistä 12 pentua. Valtaosa koirista oli mittelspitzejä, valkoisiapaimenkoiria, pitbulleja ja perhoskoiria.
Koiratarhoja oli 17. Niistä kolmessa oli valvontaeläinlääkärin mukaan liikaa koiria säänsuojan kokoon nähden. Valvontaeläinlääkäri muistutti jälleen, että ulkona pidettävällä koiralla on oltava koppi tai vastaava säänsuoja ja siinä koiralle sopiva lämpötila.
Pariskunta vakuutti, että koirat olivat välillä myös sisätiloissa.
Pariskunnalla oli myös kaksi ponia. Niiltä puuttui tarvittava talli tai pihattorakennus. Valvontaeläinlääkäri määräsi, että pariskunnan on korjattava tilanne.

Miehellä rikostaustaa

Pariskunnasta miehellä on rikostaustaa.
Kesäkuussa 2014 Tuusulan käräjäoikeus tuomitsi hänet kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä kätkemisrikoksesta.
Helmikuussa 2015 hän sai 8 kuukautta ehdollista vankeutta törkeästä ampuma-aserikoksesta, räjähderikoksesta ja kätkemisrikoksesta. Helsingin käräjäoikeudessa käsitelty tapaus liittyi laajaan moottoripyöräkerhon oikeudenkäyntiin, jossa syytettynä oli 22 miestä.
Käräjäoikeuden mukaan mies on moottoripyöräkerhon kunniajäsen.
Tuomioista on valitettu, joten ne eivät ole lainvoimaisia, vaan odottavat Helsingin hovioikeuden päätöksiä.

 

32.

Tänään on ollut kylmä ja tuulinen päivä,
Aurinko on poissa,
Koska sen sytyttäjä on poissa.

Bobo jatkoi matkaansa 6.7. klo 19.25 Merinen sylissä, omalla pihamaalla, meidän kaikkien rapsuttaessa rakasta ja ainutlaatuista kultanuppua, maailman valloittavinta pientä koiraa.

Lämmin Kiitos eläinlääkäriklinikka Hertalle kotikäynnistä.

31. Pitkästä aikaa...kuntoutuminen edistyy!

Vaikeuksien kautta eteenpäin...

Toisaalta uskomatonta että olemme taasen selvinneet 4 viikkoa eteenpäin. Sinä aikana on tapahtunut paljon!

Niinhän se meni ettei Bobo antanut tikkejä olla rauhassa, vaan jotenkin oli silpunnut pehmokuupan yön pimeinä tunteina ja side sekä tikit revitty auki.
Polvi ei näyttänyt kovinkaan pahalta ja annoimme haavan parantua viikonlopun yli ilman tikkejä nyt muovikuuppa päässä, jottei pääsisi polvea lipomaan. Mutta koska on Bobosta kyse ei tuo muovinenkaan ollut este, lienee vain hidaste.
Parin yön jälkeen jäi kiinni - yöllä oli taas harrastettu askartelua ja pönkeämällä oman selän vasten seinää ja työntämällä kuupan reunan omaa reittä vasten, oli vapaapääsy polven sisäsivulla olevaan haavaan. Kuupasta huolimatta. (Näytti meille aamulla tavan kun luuli ettemme nähneet mitä puuhasi) 
Oli pakko viedä lääkäriin taas kerran. Pieni pätkä haavasta uudestaan tikattiin, otetiin bakteeriviljely ja antibioottikuuri. Ja todella pitkä muovikuuppa päähän. Ensimmäiselle antibiootille Bobo oli allerginen, se tuli suihkuna ylös 10 minuutissa.
Muutama päivä myöhemmin saatiin bakteeriviljelyn tulos, joka oli onneksi puhdas. Mutta uusi sopiva ab-kuuri piti kuitenkin syödä loppuun.
Ennen uudelleen tikkaukseen menoa olimme jo valmiita antamaan periksi. Nyt tämä helvetti loppuisi. Koko shown maksaja oli kuitenkin sitä mieltä ettei nyt todellakaan anneta periksi - nyt on kyse narunpätkästä, pikkuhaavasta. Jos olemme kuukausien helvetin kestäneet ja Bobo on elämäniloa täynnä, myös tämä pieni vastoinkäyminen voitetaan.

Merine lensi lauantaiaamuna Texasiin, Houstoniin ja me muu väki jäimme kuuppakoiran kanssa selviämään. Shownmaksajakin joutui lähtemään useamman päivän työmatkalle.
Kuukausien toipumisaikana Boboa ei ole juurikaan jätetty yksin kotiin, vaikka ennen helmikuuta yksin kotona olikin tottunut olemaan päivisin.
Merinen lähdön jälkeen Bobo oli masentunut yhden päivän. Vietti aikaansa Merinen huoneessa joko lattialla tai sängyllä nukkuen.
Onneksi mummi tuli ja pelasti tilanteen. Energisen koiran ja mummin yhteiselo sekä pissakävelyt ulkona sujuivat hyvin kun muovikuuppa oli päässä. Onneksi Bobo herrasmiehenä kunniotti vanhempaa rouvashenkilöä :).

Vaikka olimmekin isännän kanssa päättäneet että odotan hänen saapumistaan kotiin ja menemme yhdessä poistattamaan Bobon tikit, näytti siltä että ne piti saada pois aiemmin.
Onneksi naurua ja huumorimieltä on meillä riittänyt tänä aikana, ja sellainen tuli myös tikinpoistoretkestä kun mummin lähti auttamaan.
Jo autossa oleminen oli hikistä, joten piti ottaa huumori peliin.
Mummi on aika pieni ja luiseva joten Bobon oleminen sylissä oli..noh, sanotaanko keikkuvaa...kuuppa heilui edestakaisin ja vain ihme pelasti ettei mummin nenän alusta ollut auki, kun Bobo yritti riehua. Kuuppa oli tosiaan aikas pitkä.
Onneksi lääkäriin ei ollut kuin 10 min. automatka.
Tietysti lääkäriasemalla oli muita koiria ja Bobo aloitti haukkukonsertin sylissä. Lattialle ei voinut päästää koska lattia oli liukas kuin luistinrata.
Olen monesti miettinyt miksi ihmeessä eivät hanki mattoja tai asennuta pitävää lattiamateriaaleja näihin "koiralääkäreihin". Tai sitten lattianpesussa käytetään liikaa pesuainetta tai aivan vääriä aineita ylipäätään. Ei ne ainoat liukastelijat ole lonkka-tai polvioperoituja tosiaankaan.

Päätimme siis odottaa vuoroamme ulkona. Ei se ollut yhtään parempi paikka. Puistonpenkillä istuessamme jokainen polkupyörä joka meni ohi, sai Bobon äänijänteet käyntiin. Ja ohi ei mennyt vain muutamaa fillaria, vaan vaikka kuinka monta. Hiki valui otsaltani ja sitten oli pakko nauraa "Miten helvetissä mä olen saanut itseni tähän tilanteeseen". Me saimme mummin kanssa nauruhepulikohtauksen ja nauroimme katketaksemme. Ja siitäkös Bobo suuttui! Sitten olikin räksytys aivan valtoimenaan ja me nauroimme lisää...

Pääsimme toki tikinpoistoon ja hyvä kun olimme tulleet, haava oli parantunut hyvin, tikit voitiin poistaa ennen aikojaan.
Pääsimme kotiin ja vasta kotona otimme kuupan pois Bobon päästä. Sillä seurauksella että Bobo oli niin innoissaan vapaudesta että sai hepulit ja juoksi ympyrää - olohuone, keittiö, eteinen, olohuone jne. Kaikki liukastelua estävät ja varta vasten laitetut matot oli pitkin seiniä ja vauhti oli hirmuinen. Pysäytysyritykset saisi vain lisää bensaa koneeseen. Odotimme vain milloin hipulit loppuisi ja toivoimme parasta. Näkyviä vaurioita ei onneksi tullut.
Juokseminen sisällä oli kyllä lääkärin kertomana sallittu, mutta ei liukastelu.

Tästä ajankohdasta alkoi hyvä toipuminen eteenpäin. Bobo oli paljon paremmalla mielellä ja ilmiselvästi nautti olostaan. No, tottakai koska esim. lelut ja puruluut sai otettua kunnolla suuhun siten ettei kuuppa estänyt asiaa.

Tämän viimeisen operaation jälkeen erittäin hidas kävely tai askellus on ja on ollut koko ajan "linkkaavaa". Nimenomaan erittäin hidas. Jos vauhti yhtään nousee kävelyssä linkkaus jää kokonaan pois. Ravissa ja laukassa ei linkkausta ole lainkaan.
Maallikon silmään linkkaus johtuu polvesta. Onko siellä joku liian kireä vai löysä - en tiedä. Johtuuko se välillisesti lonkkaproteesista ja taas menetetystä lihaskunnosta - lonkkaproteesi vaatii koiralta keskittymistä pitää jalka suorassa menosuuntaan päin. Hyvinkin hitaassa kävelyssä linkkausta ei tapahdu jos on oikein intoa täynnä lelu suussa tai vessapaperirullaherkun kantaminen. Siis fyysistä vai psyykkistä?
Esa totesikin että saamme tottua siihen että toisinaan jalan asento voi näyttää hyvinkin omalaatuiselta.

Ekan polvileikkauksen jälkeen Bobo ei kertaakaan hypännyt sohvalle tms. ja nyt tämän viimeisen jälkeen teki siten jo puolentoista viikon jälkeen.
Boboa ei ole päästetty rappusia ravaamaan edes takaisin, vaikka sekin oli sallittu.
Pari päivää sitten räpläsi itse yläportin sisukkaasti auki ja tuli alakertaan. Ehkä nyt hänen mielestään oli oikea aika aloittaa rappusissa kulkeminen. Kuten mielestäni niin ihanasti Sulo totesi mitteli-ryhmässä. Juuri näin :)
Ylös rappusissa on menty vain kerran, sitä touhua estää hyvinkin omituiseen paikkaan ja omituisesti asennettu portti. Mutta muuta keinoa ei ollut. Portti voitaisiin poistaa mielestäni viikon, kahden kuluttua.

Eilen illalla päästimme Bobon ensimmäisen kerran vapaaksi ulkona. Jos parantuminen ja/tai vapaus on päivästä, kahdesta kiinni - jalka ei voi kestää seuraavia vuosia.
Tässäkin kohtaa on noudatettu lääkärin määräystä eli vapaus ulkona 4 viikon jälkeen. Nivelkapselin kokonaisparantumisaika on 3 kuukautta.
Eilen oli toki yllätys että vauhti oli sellainen kuin oli - höyryjuna meni todella kovaa - mutta jos tästä ei selvitä kunnialla maaliin, oli ainakin yksi kunnon vapausjuoksu ja koiralla upea fiilis. Sen nautinnon näki ja tunsi.
Epävarmuustekijä on vain hyväksyttävä. Lääkärin lausunnossa lukee jotenkin tähän tyyliin: "jos tämä ei auta, uudelleen "kiinnikkeen" irrotus ja siirto parempaan kohtaan". Eli suurehko epävarmuustekijä on.
Me emme kuitenkaan enää altista Boboa leikkauspöydälle, nyt riittää. Meille kaikille. Jos tästä ei selvitä, Bobo pääsee paremmille luuapajille, se on varmaa. Ketään ei enää altisteta epävarmuustekijöille.
Alkuperäisen leikkauksen onnistumisprosentti oli yli 90. Niin taitaa olla myös ihan patellaluksaatio-operaationkin. Tällä tiedolla me lähdimme liikkeelle. Lonkan jälkeen meni rikki polvi, jota ei alunperinkään pitänyt tapahtua vaan oikaista se mitä oli vinossa. Ja jonka ei pitänyt edes vaivata. Tämän toisen leikkauksen piti olla "varma", tai niin meidän annettiin ymmärtää. Ja sitten tärähti vielä kolmas. Jonka piti olla 10 minuutin juttu - joka varmaan sitä olikin leikkauspöydällä, mutta toipumisajan pituus kyllä unohtui meille kertoa. Ja tämän Epävarmuustekijän luimme vasta epikriisistä.
Eli lienee parasta etten kerro rehellistä mielipidettäni tässä kohtaa.

Näin ollen otamme päivän kerrallaan, toivomme tosiaan parasta, mutta varaudumme myös siihen että jokainen päivä voi olla se viimeinen yhdessä Bobon kanssa.
Nyt tilanne on hyvä, ehkä jopa erinomainen koiran kannalta. Hän voi hyvin, kohta odottaa ihan oikea vapaus pihalla kun muutamat aidan reiät on tukittu. Leikkiä, riemua, intoa, kivuttomuutta ja rakkautta riittää!
Rakas Bobo - We love You! Paras pikku koira ikinä <3

30. Viimeinen operaatio ohi

Kotona

Maanantai aamuna veimme Bobon taasen kerran Apexiin. Esan lyhyen briifin kautta saimme Bobon viedä tällä kertaa suoraan yksiöön operointihuoneen seinustan "odotustiloihin". Omasta yksiöstä olisi mukava seurata tapahtumia.
Esa ei vielä tarkkaan tiennyt leikkauspäivänsä aikataulua, mutta jos ei mitään akuuttia tulisi, olisi Bobon vuoro klo 10-11 aikoihin. Tosiaan vain 10 minuutin opetaatio olisi tiedossa.

Puhelu Bobon leikkauksen sujumisesta tuli vasta vähän vajaa klo 14. Kaikki oli mennyt hyvin ja koiran voisi noutaa kotiin klo 15. Tarkempia hoito-ohjeita löytyisi kirjallisena noudettaessa.
En itse päässyt paikalle, joten muu perheemme kävi Bobon noutamassa. Rahaa paloi taas lisää vajaa 400 euroa. Viime torstaina 40 euroa ja perjantaina reipas 60 euroa. Joten kierros lisää maksoi siis 500 euroa.
Kokonaissummaa ei nyt tähän hätään tohdi laskea. Muuten tulisi itku.

Pettymys oli aika suuri kun Bobo saapui hoitajan sylissä (Bobo oli tietysti enemmän kuin iloinen nähdessään meidät ja antoi miljoona suukkoa). Olimme toimittaneet suoraan operointisaliin pehmokuupan edellisten kertojen kinastelusta oppineena - emme sitä muovihäkkyrää Bobolle halunneet koska koira stressaantuu siitä. Ja eikö mitä, niin oli vaan päässä tuo häkkyrä, eikä kukaan ollut muistanut pyyntöämme. Sitten omaamme lähdettiin jostain etsimään. Bobo oli stressantuneena kuolannut kaulakarvansa litimäräksi kuten myös korvansa. Ei kait tarvitse erikseen mainita että raivostutti. Tilanne kun olisi ollut paljon mukavampi koiralle jos toivomustamme olisi noudatettu.

Tällä kertaa ei Bobolle ollut laitettu kipulaastaria eikä epiduraalia. Näin Bobo oli jo tunnin kuluttua kotona jalkeilla. Pikaisesti Nux Vomica ja Arnica C200 helmet kinkkupasteijan seurana Bobon suukkuun. Näin ne menee alas koska Bobo ei suostu niitä imeskelemään. Iltasella annoimme murusen Tramalia koska hiukan vaikutti polvea kolottavan.
Polvessa on aika iso sidosteippi. Positiivista on se että se vaikuttaa helpommin irtoavalta kun sen aika tulee.
Sitten olikin aika istahtaa alas ja lukea hoito - ja kuntoutusohjeet.

Istuimme sanattomina lukemassa lappusta. Olimme ymmärtäneet leikkauksen olevan tosiaan 10 minuutin pieni operaatio, josta kuntoutuminen olisi pientä edellisiin verrattuina. Eikä ajallisesti juurikaan mitään. Polven sivukapselihan oli vain "suljettu".
Ohjeissa luki "4-6 viikkoa taluttimessa... aloitetaan piinnalisen hitaasti kulkemista, jotta jalkaa aloitetaan käyttämään...hyppiminen, liukastelu, portaat...on ehdottomasti vältettävä...metsässä kulkeminen kuntouttaa jalkaa hyvin jne..." Tämä ei voi olla totta!
Me aloitamme tämän "alusta". Siltä se ainakin nyt tuntuu.
3 kuukautta on takana ja 1,5 kuukautta edessä. Hiton epäreilua!
Miten tässä näin kävi. Pakko myöntää että jos olisimme tämän tienneet, emme olisi 90 % varmuudella tätä enää tehneet. Helppo toki sanoa jälkikäteen mutta..mutta...
Heinäkuussako olisi normaali tilanne. Nivelkapselin jännekudoksen paraneminen ja muovautuminen jatkuu n. 3 kk ajan leikkauksen jälkeen.
Tuntuuhan se näin maallikosta aivan käsittämättömältä että lonkkaproteesileikkauksesta on kokonaisuudessaan lyhyempi toipumisaika, noin siis rajoitteiden näkökulmasta. Tämä näkökulma on mielestäni erittäin tärkeä koska kyseessä on eläin.
Taisi Esa nyt pelastaa Bobon oikeasti. Hän uskoi vielä tähän yhteen mahdollisuuteen. Meidänkin on uskottava vaikka usko on tällä hetkellä horjuva. Aina välillä.

Nyt on sitten elettävä nykytilanteen mukaan. Vaihtoehtoja ei muita nyt ole. 
Mutta Bobo on Bobo ja jätkällä uskomaton sisu. Häneen voi luottaa. Eilen aamulla kun heräsi - heti olisi ollut vanhassa vauhdissa. Aamulla klo 5.30 ihasteli pihamaalla raikkaita tuoksuja ja nautti selvästi kirpeästä kevätilmasta pihamaalla köllötellen. Toki vielä käveltiin kolmella jalalla, mutta jo iltasella operoitu jalka lepäsi lattialla muutaman kerran.
Pehmokuuppa päässä on nukkunut nämä kaksi yötä, sillä teippi-asiassa ei ole luottoa. Jos yöllä silmä vältää, teippi tosiaankin löytyy hammastettuna ja tikit irrotettuina.
Tänään keskiviikkona siis, toisena kokonaisena päivänä on jalka ollut jo useamman kerran maassa. Osittain jopa tukena. Vaikka emme piinaavan hitaasti ole ulkona edes liikkuneet. Pisut ja muut on tullut kuin manulle illallinen. Takuuvarmasti :) Hienoa!
Ruoka on maistunut ja niin varmasti myös leikki, mutta sitä olemme kyllä rajoittaneet. Vielä liian aikaista.
Leirielämään emme tosiaan ole palanneet. Merine kyllä nukkunut lattialla patjalla, huoneessa jonka saamme rajattua ettei Bobo pääse liikkumaan koko kämppään. Hyppiminen sänkyyn kun on ainakin vielä kielletty.
Jalan teippi pitäisi irrottaa huomenna, mutta koska homeopaattinen Arnica parantaa uskomattoman nopealla tahdilla, annamme teipin olla muutaman extrapäivän, jolloin haava on hyvin kiinni, eikä pehmokuuppaa tarvita sen jälkeen. Näin toimimme jo aikaisemmin. Toki silloin oli syynä osittain tiukan haavateipin liima mutta ihan sama...Meillä tämä on toiminut hyvin, koska Arnica myös osaltaan suojaa ettei tulehdusta tulisi...ainanaan kovin helposti. Tikkien poisto on 10-12 päivän kuluttua. Toki tahtotilana että ne mennään lääkärille poistattamaan ;) 

Onhan tässä tulossa tosiaan erilainen alkukesä, mutta jos kerran vielä vaaditaan 4-6 viikkoa lisää aikaa...niin sitten se vaan on niin...Aikaahan meillä on :)

29. Sydämetöntä ja laskelmoivaa...

 

Tätä tilannetta on niin surkea seurata :(
Bobon polvi on turvonnut ja tuntuu niin sydämettömältä antaa odottaa... huomista operaatiota.
Olisi ollut enemmän kuin oikeutettua saada pikku leikkaus tehtyä jo perjantaina. Pohdimme myös sitä, lähdemmekö johonkin toiseen eläinlääkäriin, jotta asia saataisiin korjattua välittömästi. Näköjään ei eläimiäkään hoideta kuntoon heti kuten ei meiltä ihmisiäkään...roikutetaan hoitojonoissa päiviä, viikkoja, kuukausia. Tässä valossa emme olisi ketään hyvää operoijaa löytäneet puolessa päivässä ja akuutisti. Polvi kun ei ole samalla tavala akuutti kuten esimerkiksi selän välilevyprolapsi, joka on erittäin kiireellinen leikata välittömästi, jos koiran takapää on jo halvaantunut.

Tulevaa hoito - ja toipumisjakson pituutta emme tosiaan vielä tiedä. Sivukapselin sulku ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole iso juttu, mutta operaatio kuitenkin, ja eläimen rauhoittaminen on aina riski.
Oli riskiprosentti nyt mikä tahansa, tätä ei voi jättää tekemättä. Tämä lisähelvetti on vain kestettävä ajallisesti, rahallisesti sekä riskit tiedostaen.

Euroja on palanut ihan rahassa ja ajassa sekä yhden perheen elämä pistetty totaalisesti sekaisin. Bobo on kuitenkin meidän perheen jäsen, mutta onko kaikkien kärsimyksellä joku hinta?
Koiran myyjä, eli Dragonhillin mies on kyllä sellainen *****, ettei edes viimeistä 200 euroa ole tullut maksamaan. Vaikka lupasi.
Käydessään maaliskuussa tekemässä täällä yllätysvisiitin, hän tuli paikalle moottoripyöräkerhon liiveissä, yrittäen saada meitä allekirjoittamaan paperin, jossa sitoudumme lopettamaan blogin, lopettamaan puhumaan blogissa Bobista (ei edes vaivaudu kirjoittamaan koiran nimeä oikein) ja kirjoittamaan mitään ko. kennelistä koska Bobo ei ole sieltä (Just joo...lehmät lentää!). Kuittasin kuitenkin ensimmäisen 200 euroa saaduksi, ja kun kerran oikein paperin kanssa tultiin, niin luotin siihen että hän oikeasti oli pahoillaan tapahtuneesta ja halusi sydämestään korvata tuon koiran kauppahinnan takaisin.
Myyjä ei edes kysynyt miten Bobo voi vaikka lonkan leikkauksesta oli silloin kulunut vasta reipas viikko. 
Ja korvata myös tuon toisen 200 euroa takaisin. Tämähän ei korvaa edes 10 % siitä mitä meillä on rahaa palanut Bobon operointeihin, ansiomenetyksiin, kärsimykseen ja kyyneliin. Ja mikä tärkeintä, he ovat omalla ahneudellaan, kylmäkiskoisella rahantekoasenteellaan eläimille kärsimyksiä aiheuttaneet. Miten tälläiset ihmiset voivat sisimmissään elää? eikö minkäänlaista sydäntä ole?
Bobon operointi oli toki meidän oma päätöksemme ja taloudellinen satsaus - sitä tuskin voimme myyjältä odottaa.

Suuri ja antelias sydän on taas ollut monilla lähipiirimme ihmisillä, joista muutama on ollut valmis laittamaan jopa rahakeräyksen pystyyn, jotta emme joutuisi taloudelliseen ahdinkoon eläinlääkärikulujen vuoksi.

Kun Dragonhill on Kennelliiton tietojen mukaan myynyt koiria noin 298 kappaletta ja Bobon myyjän kertoman mukaan 700 (kertoi määrän käydessään meillä) - niin paljon on meitä ollut. Tehdäänpä mielikuvituslaskelma. Jos Kennelliittoon rekisteröityjä koiria olisi myyty tonnin hintaan ja näitä ei-Kennelliittoon rekisteröimättömiä neljällä sadalla. Se tekee yhteensä neljä sataa viisikymmentä kahdeksan tuhatta. Aika paljon rahaa, oli aikaväli mikä tahansa. Tosiaan HUOM! mielikuvituslaskelma. Toki on varmasti kulujakin ollut, mutta koirien kunnosta päätellen kuluissa on tosiaan säästelty.

Joku oli löytänyt muutama viikko sitten Tori.fi samaisen väen myymiä mitteleitä. Nyt niitä myytiin Helsingin Kalliossa. Meille lähetettiin kuvakaappaus ilmoituksesta. Suomi näyttää olevan pieni maa.

Meihin on ottanut yhteyttä aivan tolkuton määrä ihmisiä, joilla on samasta kohteesta koira ja miten ostajille on tarinoita kerrottu ja mihin on päättynyt "kasvattajan" elinikäinen tuki. Ja mikä kauheinta, minkälaisessa kunnossa useat koirat ovat olleet.
Ihan oksettavaa!
Ihmettelen myös miten helvetissä olen tälläiseen paskaan sotkeutunut.
Useampi meihin yhteyttä ottanut miettii mitä voisivat osaltaan tehdä, jotta tälläinen eläinrääkkäys loppuisi. Toivottavasti heidän asiansa etenevät. Me ei nyt kyetä muuhun kuin selviytymään päivä kerrallaan. Ja kertomaan blogissa Bobon elämästä, onnistumisista, takapakeista ja siitä mitä mieltä olemme pentutehtailusta.

Lisäksi, emme enää edes halua tuota puuttuvaa pari satasta (koska hyväntahtoisuutta ei koiran myyjällä mielestämme ole),  otan sen omasta pussistani kun tämä taloudellinen tilanne vähän paranee ja annan sen HESY:lle pentutehtailun kitkemiseksi.


Keväistä sunnuntaita toivottaen,


P.S.
Minulla ei ollut aikomusta, enkä aio tämän jälkeen enää kommentoida tähän blogiin tulleita lukijakommentteja (olemme halunneet kuitenkin pitää sananvapauden vaikka omalla nimellä ei kirjoitusvaatimusta vielä olekaan).
- Tokihan muutamasta kommentista arvaa mistä ne ovat peräisin, kuten eräs kirjoittaja on myös huomioinut. Totean vain, että maailmaan mahtuu ääntä. Kun ja jos kirjoittaa julkisesti rohkeasti omalla nimellään, silloin pitää pysyä totuudessa. Pimeistä puskista on helppo huudella.

28. 11 viikkoa ja onnistuminen niiin lähellä...

Kevään riemuja ja kolmas koettelemus...

Meillä on ollut niiin ihanaa!

Bobo on voinut niin erinomaisesti kun vapaus on koittanut.
Päivä päivältä elämä on asettunut takaisin paikoilleen ja normaali elämä on alkanut...

Ruokakupit on keittiössä, eikä enää minkään intensiivihoitolan maton reunalla. Päivällä on kunnollinen rytmi, joskin Bobo tulee herättämään kello viiden ja kuuden välillä, mutta kun on herralle huomauttanut lauantaiaamusta, olemme saaneet unia jatkaa jopa kello seitsemään asti. Ihanaa!

On pitänyt kirjoittaa tänne jo viikko sitten, mutta jääkiekon maailmanmestaruuskisat on saanut unirytmin (ei Bobon ;)) hiukan sekaisin ja on tullut valvottua myöhempään kuin  olisi ollut hyväksi. Siten on työpäivän jälkeen pitänyt ottaa ettonet.
Ja aikaa on tietysti mennyt myös metsässä! Kyllä olemme nauttineet metsäretkistä täysin rinnoin. Bobo on pitänyt tahdin kovana ja Bobon fyysisen kunnonkohotuksen seurauksena on narun pään taluttajilla kunto kohonnut punaisten poskien lisäksi.
Metsässä olemme tarponeet kuntan päällä sekä pehmeä pohjaisilla poluilla.
Tiedättekö, kun on pieni tihkusade joka ei kuitenkaan tule mäntypuiden latvojen läpi, lämpötila +6*c ja etelätuulta vain metri tai pari, metsässä on ollut vallan upeaa ja happirikasta. Melkein olisi tehnyt mieli syleillä puita ja koko maailmaa.

Metsään olemme menneet autolla, jotta retkistä ei tulisi Bobolle liian pitkiä, ja sekä myös siksi, ettei autoon meno tarkoittaisi joka kerta vain kärsimystä ja matkaa Apexiin.
Metsäretken jälkeen on useinkin pitänyt poiketa vielä Alepaan hakemaan jotain puuttuvaa ja Bobollekin on pieni herkkupala sattunut matkaan.

Mistähän purkista ottaisi...

Jalka on toiminut loistavasti eikä mitään merkkejä mistään ongelmista ollut.
Bobo on ollut onnellinen koira, joka nauttii olostaan, leikkimisestä vinkuleluillaan ja sukkien varastamisesta. Ison nallenkin löysi liukuovikomerosta. Oven työnsi sivuun ja ronttasi nallen sielä ulos, jonka jälkeen nallen kanssa on painittu päivittäin.
Rajoituksina on ollut oikeastaan ja ainoastaan rappusten välttely, siten ettei niissä ravata sataa kertaa päivässä sekä ulkona pihamaalla kävely kytkettynä. Ainoastaan iltapisulla Bobsu on käynyt vapaana. Ei ole pelkoa että lähtisi tolkuttomasti juoksemaan pimeässä, koska Bobo pelkää pimeää ulkona. Sisällä pimeys ei ole ongelma.
Niin ja pallo on edelleen kiellettyjen listalla, sillä se saisi hepulin käyntiin. Tosin muutamat hepulit eli pupujuoksut Bobo on sisällä saanut ja silloin kyllä pelkäsimme jos tippuisi sohvalta tai muuta sellaista. Korvien asento kyllä antaa jo viitteitä tulevasta, joten pystymme jatkossa taasen ennakoimaan ja torppaamaan hipulit alkuunsa. Valitettavasti kun hepulit alkaa, silloin ei enää kuulla omaa nimeä, eikä muitakaan käskyjä.



Skarppina autossa lenkin jälkeen

Mitä terveemmäksi Bobo on tullut, elämä on asettunut uomilleen ja rytmilleen, sitä tasaisemmaksi on Bobon elämä ja mielentila kasvanut. Enää ei tarvitse räksyttää kun joku meistä lähtee töihin tai kauppaan, aamutoimet sujuu mallikkaasti eikä erinäiset kotityöt aiheuta mekkalaa. Seesteistä ja ihanaa.

Sapuskaa odotellessa...

Ennenkuin tuli keskiviikko ja tummat pilvet...
Taistelussa pentutehtailua vastaan, saimme vieraita ja Bobo juoksenteli mannekiinina pihalla. Välillä operoitu jalka oli ylhäällä, mutta emme olleet varsinaisesti huolissamme koska lääkäri oli meille kertonut että se toisinaan voi unohtua käyttää jalkaa ja jokunen askel jää väliin.
Illalla metsälenkillä kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti ja jalkaa käytettiin koko ajan.
Kunnes tuli eilinen aamu ja ulos mentiin neljälä jalalla ja takaisin palattiin kolmella, jonka jälkeen käveltiin ainoastaan ja vain kolmella.
Muutaman tunnin sitä katseltiin ja sitten oli pakko todeta; perkele, perkele - tämä ei voi olla totta!!!! Olisi tehnyt mieli karjua ja huutaa kaikki maailman kirosanat taivaalle! Miksi??? ##%&99###.
Polvi? lonkka? vai joku muu?
Kokeilin kaikki jäsenet muutamaankin kertaan, eikä mikään aristanut näppiini.
Etsin Apexin numeron ja onneksi se on avoinna myös pyhäisin. Ajan saimme heti klo 10 jälkeen. Esa ei olisi paikalla, mutta onhan noita muitakin lääkäreitä.
Täytyy sanoa..kun Bobo on kuitenkin miespuolinen koirahenkilö, niin ilmiselvästi nautti enemmän naislääkärin tutkimisen kohteena olemisesta kuin mieslääkärin, ei pelottanut todellakaan niin paljon kuin toisen uroksen väännellessä kinttuja ...
Lääkäri katsoi vanhat kuvat, tutki polven sekä lonkan ja totesi ettei kyllä saa selkoa tilateesta muuten kuin operoidun polven tuntuvan hiukan löysältä. Näin ollen, huomenna vaan Esan vastaanotolle olisi tultava ja tarvittaessa röntgen vasta silloin.
Huoh! Taas odotetaan...

Tänään sinne Apexiin taas mentiin.
Kun Bobolla ei ole enää häritsevää lääkitystä (toki olimme antaneet Metacamia), oli aivan upeaa seurata koiran käyttäytymistä eläinlääkäriasemalla. Ei räksyttämistä, ei vouhottamista, eikä kimakkaa haukkua. Normaalin koiran oleskelua ja ihmisten ja muiden koirien seuraamista. Hiljaisuuden vallitessa! Hih, aika makeeta.

Esa tutki jalan ja arveli ennen röntgenkuvia että taitaa se polvi vähän löysä olla. Bobo sai vain kevyehkön tainnutuksen jotta kuvat voitiin ottaa - ja niinhän sitten röntgenissä maatessaan piti vähän haukkua.

Röntgenpöydällä 15.5.

Tuomio:
2% (kaksi prosenttia) patellaluksaation komplikaationa voi tulla tälläinen löysyys. Kun varsinaisessa leikkauksessa arvioidaan mihin kiinnikkeet ja lumpio täräytetään kiinni ja kun se tehdään sen hetkisen parhaan arvion mukaan...sitten lihakset kasvaa jne. 
Eli sisäsivun nivelkapseli suljetaan leikkauksessa. Tämän Esa suositteli tehtävän. 
Onko vaihtoehtoja? Ei ole!
Me olimme niiiin lähellä, niin helvetin lähellä täydellistä onnistumista 12 viikon aikataulussa.
Operaatio olisi ONNEKSI pieni ja nopea, itse toimenpide kestäisi 10 minuuttia.
Ja taas odotetaan...tänään ei sitä ollut aikataulujen puitteissa mahdollista tehdä ja vasta maanantaina on operaation aika.



Kotimatkalla nukuttaa

Kolmannen operaation. Vaikka toimenpide onkin pieni, on eläimen kohdalla aina mietittävä tarkasti ja eläimen parasta ajatellen - milloin on aika lopettaa "paikkaaminen" ja eläimen altistaminen mahdollisille kivuille.
Hullua olisi ollut lopettaa nyt! Mutta tämä olkoon viimeinen kerta!
Eilen illalla google oli kovassa käytössä ja rakensimme kaikki mahdolliset skenaariot paskimmista tilanteista ja parhaimmista lopputuloksista. Ei voi toki kieltää että kävi myös mielessä se kamalin vaihtoehto - epätoivolle ei voinut kuitenkaan antaa tilaa 11 viikon jälkeen. Jumalauta mikä duuni me (erityisesti Bobo) ollaan tehty ja käteenkö jäisi tuhkapurkki ja tuhansien eurojen menetykset.
Koska edelleenkin tuleva operaatio on pieni verrattuna siihen mitä on tehty, on nyt lupa odottaa täydellistä onnistumista. Siitä lähdetään. Piru vie!
Nyt yritetään vaan jaksaa odottaa maanantaihin ja olla kylmähermoisia...
Kokemustahan löytyy nyt yllinkyllin, joten luulen kaikkien olevan täällä paljon rauhallisimmin mielin ja tämäkin viimeinen mutka selvitetään...
Vaikka kyllä kiukuttaa...oltiin niin lähellä...niin lähellä..oli aikaisemmin päätetty että torstaina (eilen) olisi koittanut täysi vapaus myös ulkona, eli 1 viikko aikaisemmin koska toipuminen oli sujunut niin hyvin...no, täysivapauteen tuli nyt muutaman viikon lisäviivytys...

Metsälenkin jälkeen väsyttää <3

Aurinkoista viikonloppua ja maanantaihin...

27. Vapaus ja yllätyksiä

Riemukas Vapaus

Täällä on menty hurjia harppauksia eteenpäin. Jihuuu!!


Uusi vinkulelu (kiitos Anne) sai perjantaina työpäivän jälkeen Bobolta kyytiä. Sitä vingutettiin, heiteltiin, maisteltiin ja tuotiin meille heiteltäväksi ja hänelle noudettavaksi. Iltapäivän jälkeen ei uni maistunut kuin vasta illalla klo 21, niin riemukas oli Bobon fiilis.
Hiukan kinttua varmaankin kolotti käytön jälkeen, tai Bobsua väsytti riehaantuminen, koska huomasimme että jalka ei enää loppuvaiheessa aina pysynyt optimaalisessa asennossa. Siksi oli syytä lopettaa leikit kun oli kaikkein hauskinta. Ei ne pikkulapsetkaan aina tajua milloin on paras hetki lopettaa, ettei tule pipi.

Siirsimme muutamia mattoja parketilta laminaatin päälle, koska jälkimmäinen vaikuttaa olevan tassun alla liukkaampi kuin aito parketti.
Yläkerrassa lopullinen vapaus koitti vasta lauantaina. Lisäsimme näitä "vapausalueita" pikku hiljaa, jottei ihan tolkuttomaksi mene juoksentelu. Perässä tuleva talutin onneksi hieman jarruttaa vauhtia. Se on pakko pitää laahaamassa koska tiukan paikan tullen (hepulit) koiraa ei muuten saa millään kiinni.
Huomasin Boboa itseään jännittävän paljaalle lattialle astuminen. Muutamia varovaisia kokeiluastumisia ja takaisin matolle palaamisten jälkeen, avautui koko lattiapinta käyttöön. Bobo niin hienosti käveli rauhallisesti ja varmasti lattialla. Ei yhtään lipsumista tai epävarmuutta! Upeaa!
Samaan syssyyn ihmetteli missä on keittiössä aikaisemmin olleet vesi - ja ruokakipot - Oikein tuijotti minua ihmetellen.
Anteeksi, anteeksi, heti laitetaan kipot vanhalla paikalleen. Hahhaaa :)
Tämän jälkeen kierrettiin koko keittiö nuuskuttaen kaikki muruset noukkien. Ja keittiöstä käveltiin suoraan olohuoneeseen kiertämättä eteisen kautta. Joka oli ennen leikkausta ainoa reitti mitä Bobo käytti ,koska keittiön laminaatti oli niin liukas ja mattoa ei ollut koko reitille olkkarin puolelle. Huimaa edistystä, todella.
Olkkarista lattian nurkasta löytyi myös herkkupurkkilajitelma, josta Bobo kävi noukkimassa omatoimisesti (luvan saatuaan) ensin pienen mahalaukkupalasen ja sen jälkeen dentastickin, ja käveli ne syömään maton päälle.
Reviiri laajeni. Sitten nuuskuttaen suunnattiin telkkarihuoneeseen! Ja mikä onnen hetki! Sieltä löytyi Bobon oma lelukoppa. Ensin sieltä löytyi pehmopöllö riepoteltavaksi. Ja myöhemmin vielä maailman paras vinkuva lehmä. Se saikin kyytiä iltasella pitkän aikaa, jonka jälkeen tuli taasen väsy ja rauhoittumisen hetki.

Vaikea uskoa meidän maanneen vain 3 viikkoa sitten hoitoleirissä keskellä olohuoneen lattiaa. Uh, se on kuin paha painajainen.
Nyt ei ole kiellettyä aluetta enää kuin rappuset, ja nekin voidaan ottaa liikuntaohjelmaan huomisesta lähtien. Ulkona Bobo jo tempaisi tänä aamuna 8 rappusta kun takapihalta oli niin kiire sisälle eikä vesisateessa oleskelu ollut mukavaa. Hienosti sujui rappusten askellus.

Kuono.fi jutun myötä on tapahtunut aivan käsittämättömän hienoja asioita. Kiitos siis tuhannesti Suville ja Kuonolle - aivan upeaa että löysitte meidät.
Mekin teimme "löytöjä". Sain muutaman yhteydenoton ja Bobolle löytyi sisaruksia lisää. Lapista löytyi Veli ja Satakunnasta Sisko.
Vaikka Siskolla ja Veljellä ei vastaavanlaista isoja terveysongelmia olekaan, on molempien ensi kuukaudet olleet vaikeita. Valitettavan vaikeita.
Siskolla oli 3 kuukautta vaikea ripuli joka oli jo kotiin tultaessa. Lisäksi vaikea matotartunta.
Veljellä olikin sitten erittäin kauhea tilanne. Pentua oli purtu kuonoon, molemmilta puolilta löytyi hampaan jäljet. Kuono tulehtui ja karva irtosi. Onneksi sekin saatiin hoidettua kuntoon.
Aikaisemmin olemme löytäneet 13.4. syntyneestä pentueesta Hugo-veljen joka asuu Pohjois-Suomessa, sekä nykyisin Helsingissä asustavan Gini-veli. Hugolta löytyi myös matoja heti pennun kotiin saavuttua, joten ainoastaan Gini näyttää olleen terve, joskin lonkat ovat B/C.
Onko tämä vastuullista ja asianmukaista koirien kasvatusta?
Bobo, Hugo, Gini, Veli ja Sisko - siis viidestä koirasta yksi ainoa oli ilman terveysongelmia. Vähän helvetin huono suhde.
Epäilys on että pentueessa olisi vielä yksi musta tyttö, sitä emme ole löytäneet. Voihan se olla jäänyt synnytyskoneeksi. Mistäs sitä tietää...

Omistajien toiveesta johtuen en kerro kaikkien koirien oikeita nimiä julkisesti tässä blogissa.
Tarinat kuitenkin kaikkien kohdalla ovat samanlaisia. Jopa siten että kahta eri koiraa on kaupattu Sami-nimellä, joista toinen on Bobo. Myös yhdellä ja samalla kuvalla on kaupattu eri pentuja.
Luonteenpiirteistä löytyy mm. kova haukkumishalu, epäluuloisuus ja arkuus, suuri pelko lapsia kohtaan sekä erittäin kova omapäisyys.
Ymmärtäähän sen kun varhaisimmat elinolot ovat olleet kamppailua henkiinjäämisestä.
Jotenkin minua on niin ruvennut oksettamaan tämä vastuuton sikailu ja pentutehtailu. Jotta voisin vielä tuhlata pari satasta ja teettää muutaman geenitestin. Saataisiin varmuus...

Tietooni saatettiin eräs (oikeastaan 2) pentutehdas-casea viime viikolta. Ostaja oli ostanut pennun virolaisen "takakontista" toissa viikon keskiviikkona. Seuraavana päivänä koira oli alkanut voimaan pahoin ja koira kuoli viime viikon maanantaina. Koiralla oli parvo ja mitään ei ollut enää tehtävissä.
Muutamien yhteyksiemme voimin, saatettiin muutamat henkilöt yhteen ja viime viikon keskiviikkona virolaisen takakontista ei satamassa enää ostettu mitään, kun paikalle tulleille ostajille kerrottiin karu totuus. Ja koirat lähtivät takaisin mistä olivat tulleetkin. Tällä kertaa estettiin surulliset tarinat ja perheiden kyyneleet ja pettymykset. Myös eurot säästyivät, vaikka tuskin ne olisi ollut tärkein asia jonka perään itkeä.
Ennenkuin uusi laiva sataman laituriin tömähtää...
http://www.sey.fi/ajankohtaista/608-seyn-vapaaehtoiset-taas-onnistunut-pentutrokarin-kaannytys-helsingin-satamassa


Luettuani parvosta, en voi kuin kauhistella...parvo kuolee pinnoilta vasta 10 minuutin desifiointiaineen vaikutuksen jälkeen. Se kestää jäätyneellä pinnalla jopa 7 kuukautta. Jotta parvo-altistuneeseen kotiin voi viedä uutta koiran pentua, pitäisi "putsata" verhot, sohvat, matot...kaikki. Tai ostaa uudet huonekalut...Huh huh...

Kaikesta huolimatta, tärkeintä on nyt Bobon toipuminen ja elämän jatkuminen.
Pentutehtailu on kuitenkin saatava loppumaan.
Me selvisimme siitä kuten myös Bobon ihanat sisarukset, aina tarinoilla ei kuitenkaan ole ihania loppuja, kuten olemme kuulleet.
Valitettavaa on että toiminta jatkuu koko ajan eri kauppasivustoilla.

Paljon rapsutuksia ja haleja Bobon sisaruksille ympäri Suomen! Sekä sitkeille omistajille tuhannet kiitokset yhteydenotoista, yhdessä meillä on vertaistukea ja voimaa!

26. Happy, happy, happy

Onnesta sanaton

Mennään suoraan asiaan! Tilanne on niin yltiöpäisen hyvä, että veti ihan hiljaiseksi! Jopa niin hyvä että henkinen väsymys 8 viikon jälkeen otti eilen illalla yliotteen, enkä kyennyt kirjoittamaan vaikka näin uumoilin tekeväni.

Apexissa eilen aamulla, Esa teki ensin kopelointitutkimuksen ja sen jälkeen mentiin röntgeniin rauhoittumispiikin jälkeen. Bobo ei meinannut millään taipua, ja Esa kertoi että "normaali" koira taipuisi annetulla rauhoitusaineen määrällä, mutta kuten tiedämme Bobo on erityistapaus ja periksiantaminen kestää tovin pidempään. No, kyllä se Bobo odottelun jälkeen syliin nukahti, mutta kiinnostus ympäristöstä oli loppuun asti intensiivistä.

Sain taas kerran toimia lääkärin assistenttina ja puin päälleni röntgensuoja-asut. Bobo asetettiin pehmustettuun kouruun, pitelin etutassuja tiukasti ja kuva otettiin. Nostin käskystä pehmokourun pois, ja sitten kuvattiin sivuasennossa kovalla alustalla.
Jäin Boboa silittelemään röntgenhuoneeseen kun Merine seurasi Esaa viereiseen huoneeseen katselemaan kuvia.
Ei siinä ehtinyt edes jännittämään...kun Esa kertoi tilanteen. Jos nyt muistan mitään siitä puheesta ;) kääk.
"kankkulihaksen repeämä on parantunut hyvin, proteesi ja kuppi oikealla paikalla, hyvin lähtenyt luutuminen edistymään. Polvi myös erinomaisessa kunnossa. Ei tulehdusta luustossa".
Voitte uskoa että kyyneleet valuivat poskillani kun Esaa kuuntelin viereisessä huoneessa.
Kun pääsin katsomaan kuvaa, on kyllä Bobossa rautaa pienen rautasulattoman verran. Kun sitä päivittelin, Esa totesi tilanteen olleen kyllä haasteellinen joten toipuminen näin hyvin on upeaa!
Kun kerroin jalan olevan joskus omituisessa asennossa ja meidän pitää aina toisinaan itseämme muistuttaa että proteesi on tekonivel, Esa vastasi "juurikin näin ja loppuelämän jalka voi hetkellisesti olla omalaatuisissa asennoissa meidän silmiin, koska tilanne ennen leikkausta oli tosiaan vaikea matalasta kupista johtuen".
Suurin yllätys oli että Bobon voisi päästää vapaaksi heti. Olimme onnesta sekaisin! Päätimme kuitenkin Esan kanssa keskusteltuamme että vapaaksi pääsy sisällä olisi asteittainen 1-2 viikon sisällä. Ja jessus sentään...portaissa kävely olisi myös sallittu. Ulkona vapaaksipääsyä lykätään kuitenkin siten että vasta kuukauden kuluttua saa juosta pihalla sydämensä kyllyydestä.

Bobo meni vielä kynsien leikkaukseen ja anturakarvojen siistimiseen. Ne olivatkin kasvaneet nopeaan tahtiin kun niitä ei ole tullut käytettyä 8 viikkoon.
Kotiohjeeksi saimme; hampaiden pesu joka ilta, sillä tekonivelen omaavalla on suurentunut riski saada pöpö hampaiden kautta proteesiin. Haavojen yms. hoito hyvin ja välittömästi ettei myöskään niiden kautta pöpöjä tule. Seuraava röntgentarkastus olisi hyvä tehdä vuoden kahden kuluttua. Todellakin, me tulemme vuoden kuluttua.
Lämpimät kiitokset lääketieteelle ja erityisesti Apexin Esa Eskeliselle! Vain hänen taitojensa vuosi olemme tässä tilanteessa ja hän antoi meille ja Bobolle toisen mahdollisuuden. Tyhjästä rakennettiin jotain toimivaa.
Hih, hah...kyllä Esa antoi myös meille meriittiä hyvästä hoidosta. Juuh, onhan tässä hoidettu 8 viikkoa 24/7.

Kotiin päästyämme Bobo nukkuikin vällyjen alla iltapäivään asti.
Minä menin töihin kaupan kautta. Ostin parit täytekakut ja tarjosin ihanille työkavereille kakkua kiitokseksi upeasta tuesta ja tsempeistä monen viikon ajalta.

Iltasella kotona Bobo alkoi olla oma itsensä. Sukat lähti jalasta ja niitä rieputettiin vauhdikkaasti. Portaisiin meno oli tahtojen taistelua, itse olisi halunnut ja suutahti kun emme sinne vielä päästäneet. Harjoitellaan nyt ensin parilla ulkorappusella. Ja niitä kyllä käytettiinkin heti aamusella tänään.

Me olemme suunnattoman onnellisia, iloisia, huojentuneita (olemme itkeneet, nauraneet, iloinneet ja puhaltaneet 20 kilon painoisia huokaisuja kymmeniä) ja vaan niin...onnellisia!
Illalla oli niin takki tyhjä ja 8 viikon henkinen stressi ja jaksaminen...että tuli väsy. Psyykkinen väsy.
Ja kuten tänä aamuna, aurinkoisena aamuna - heräsimme onnesta mykkyräisinä, viettämään Valtakunnallista Koiranpäivää! Jonka teemana tällä kerralla on Hyvää elämää koiran kanssa - vastuullista koirankasvatusta. Miten sopivaa!

Aurinkoista perjantaita toivottaen,

25. Karvaa vailla 8 viikkoa...

Tosiaan karvaa vailla 8 viikkoa...

Huomen aamulla klo 7.40 on meillä Apexissa aika kontrolliröntgenille, ja siten saamme varmuuden jalan tilanteesta.

Jo monen monta kertaa ...kun olen yksittäisen kirjoituksen tänne aloittanut, on mielessäni kymmeniä erilaisia lauseita ja ajatuksia aloituksesta, kun saan tehdä tilinpäätöksen Bobon jalan toipumisesta.
Edelleenkään ei vielä ole sen aika ja maltettava on. Eihän se toipuminen pääty 12 viikkoon tietenkään, mutta joku virstanpylväs ja merkittävä sellainen olisi ohitettu.

13.4. vietimme siis Bobon synttäreitä. Tarjolla oli tietysti maksalaatikkoa, mutta tällä kertaa Bobo-herra nirsoili, eikä maksis juuri hurraa huutoja saanut (en ihmettele, en tykkää minäkään). Maksamakkara ja possunfilepihvi sen sijaan maistui. Hyvä niin!

Saimme ihania yllätysvieraita Kanadasta, voi sitä riemua. Taas kerran sain upean synttärilahjan - sisko-kulta <3. Vierailulla oli valitettavasti toinenkin puoli, eikä todellakaan niin ihana, ei oikeastaan yhtään ihana. Bobolle 6-vuotias lapsi talossa ei ollutkaan mikään loistava asia, vaikka poika olisi istunut paikoillaan suolapatsaana ja tuppisuuna.
Luultavasti lapsi pelotti niin kovasti että haukkua piti koko ajan, ja koska vapaana ei voinut Bobo sisällääkään kulkea, tutustuminen ei sujunut Bobon tahtiin. Tämä aiheutti viikon ajan erityisiä järjestelyjä.
Bobo ei siis ilmiselvästi pidä lapsista ja ongelma täytyy ratkaista jotenkin. Järkevintä lienee ensin toipua kintun operaatiosta ja sitten miettiä mitä on tehtävissä.
Pohdituttaa tietysti mitä on Bobon ensimmäisen 3 kuukauden aikana tapahtunut, jos lasta täytyy näin pelätä.
Viime kesänä naapurin tytöt tulivat pikku pentua katsomaan, ja jo silloin ihmettelin raivokasta haukkua ja perääntymistä tilanteesta. Bobo ei tehnyt pienintäkään elettä halutakseen tutustua pikku ihmisiin...
Koska ennen leikkausta meillä oli jo remmirähjäämistä - toki kaikki entinen voi olla syynä sairaasta jalasta ja huomaamattomasta kivusta - mutta...jotain täytyy tehdä jotta lapsiin suhtautuminen voisi olla joskus tulevaisuudessa luontevaa...
Otin yhteyttä pevi-kouluttajaan ja sovimme neuvolatapaamisesta kun on sen aika. Työkaverini oli samaisella vastaanotolla käynyt oman saksanseisojansa kanssa ja he olivat edistyneet hurjasti. Ostinkin pari kirjaa ja ahmin ne viikonloppuna. Suorsan ja Vilanderin Pentuneuvola on upea kirja. Samaisen Vilanderin Koiran korjausopas on vielä matkalla postitse. Sitä odotan innolla. Hyvä kirja oli toki myös Tuire Kaimion koirien käyttäytyminen, siitä on luettu vasta oleellinen. 

Leirin purusta on nyt reipas 2 viikkoa. Häkissä nukutaan enää yöt. Liikuntaa on lääkärin määräyksestä se 3 x 30 minuuttia päivässä. Tuo määrä tulee täyteen jo pelkästään sisällä liikkumisesta, sillä Bobohan ei ole koskaan ollut mikään paikalla pysyjä. Tasapainon löytäminen on ollut haasteellista, liikkua pitäisi mutta järkevissä määrin.
Pari päivää sitten, maanantaina - koimme Bobon "heränneen" ja muuttuneen takaisin entiseksi Boboksi. Sitä on hiukan haasteellista kuvailla, mutta ihan kuin leikkauksen ja toipumisen jälkeen olisi hän nyt palannut takaisin omaksi itsekseen. On ne lääkärit vaan ihmeellisiä taikureita. Kun toipumisajaksi on kerrottu tuo 6 viikkoa, "herääminen" tapahtui pari päivää ennenkuin määräaika tuli täyteen. Aika veikeetä. Meillä on tietysti lisäaikaa toipumisessa tuo 4 viikkoa johtuen polvesta, eli viimeiset malttamattomat viikot
ovat edessä.
Bobo siis muuttui takaisin iloiseksi ja veikeäksi koiraksi. Vaativa toki on edelleenkin, mutta jotain ihmeellistä täällä kuitenkin tapahtui.
Jalan lihakset on edelleenkin pienet minun maallikon silmiin, edistystä on tapahtunut ja jalka on useammin hyvässä asennossa. Oikeastaan hyvinkin usein. Innostuessaan hirmuisesti Bobo nostaa toisinaan jalan ylös, ehkäpä hän itse osaa jalkaa varoa vaistonvaraisesti.
Oikeastaan tilanne on hyvinkin positiivinen. Vaikka Bobo on tässä viikon jo nirsoillut extrapaljon ruoan kanssa, ja oikein mikään ei tunnu kelpaavan - sekin osaltaan vahvistaisi että parannuttu on. Testasimme myös antamalla homeopaattista kipulääkettä, jos kipua olisi ja siksi on nirsoilua...mutta ei ollut mitään vaikutusta, eli ainakaan mitään merkkejä kivusta ei ole. Tai sitten ehkäpä syynä kun talossa oli viikon ylimääräistä väkeä. Tiedä sitten...

Perjantaina vieteään valtakunnallista Koiranpäivää! Toivottavasti se on meille kaikille juhlapäivä ja Bobon uuden elämän 8 viikon juhla.

Huomiseen!

p.s. Kone käy

24. 6 viikkoa

6 viikkoa

Pääsiäiskahveilla Sipoossa

Uskomatonta mutta totta, toipumisajasta puolet on ohi ja puolet on edessä.
Onneksi ihminen on sopeutuvainen kaikenlaisiin tilanteisiin, näköjään myös koira.
Emme varmastikaan ymmärtäneet kokonaisuudessaan mihin rupesimme. Sitoutuminen ikihyppivän duracell-koiran parantumiseen ja onnellisen koiran elämän saavuttamiseen on ollut sellainen matka, ettemme olisi edes pahimmassa painajaisessa sellaista kuvitellut.

Kun koiralla on Bobon kaltainen luonne ja energia, on melkein mahdotonta saada koira pysymään eläkeläisköpöttelijänä.
Se nähtiin tässä viikolla kun menimme Kallvikin metsään suorittamaan lääkäriin määräämä metsäkävelyä.
Kävelyn piti kestää 20 minuuttia, mutta Bobon vauhdilla rynnimme matkan 10 minuutissa. Ainoa jolla oli hauskaa oli Bobo. Hän oli aivan haltioissaan ja mustikan varvut saivat kyytiä. Hienohelmana yritti aina valita polkua pitkin kävelyn, me tosin pakotimme umpi metsään. Toki hyvä metsänpohja on oivaisa alusta lonkan ja polven parantumiseen, mutta vauhti teki siitä kyseenalaisen. Hidastimme vauhtia minimiin, ilman muuta, narun päässä koriseminen ei ole kuitenkaan hauskaa.

Bobo on saanut käytösoppia, osaa peruskäytöstavat, erinäisiä temppuja ja myös taluttimessa kulkua jopa kiitettävästi. Nyt kuitenkin koiran energia on työnnetty painekattilaan. Iso osa opituista asioista on unohtunut, eikä kaikkea voi edes tällä hetkellä vaatia. Pihamaalta uloskulku on kuitenkin sellainen napin painallus että painekattila meinaa räjähtää käsiin.

Omalla pihalla kulku rauhoittui paljon, kun tulehduskipulääke Metacam saatiin lopettaa maanantain jälkeen.
Joko lääke on vienyt tuntemukset minimiin, jolloin ei ole ollut luonnollista varomista ja jalka ei ole tuntunut aralta. Tai sitten lääke on aiheuttanut Bobossa ylimääräistä supervirtaa muutamaksi tunniksi lääkkeenoton jälkeen. Näin oli jo ennen leikkausta, kone lähti käyntiin railakkaasti. Se tuntuu hiukan oudolta, koska lääkettä annetaan vain kerran vuorokaudessa, jolloin teho on 24 tuntia. Mutta supervoimat tuli vain muutamiksi tunneiksi.
Voidaankin todeta omalla pihalla liikkumisen olevan nyt oikein mallikasta, ei riehumista vaan rauhallista nuuskuttelua ja käyskentelyä. Paitsi silloin kun aidan takana kulkee toinen koira..

Maanantaina purimme myös hoitoleirin ja pääsimme reilun 5 viikon jälkeen nukkumaan omiin sänkyihimme. Aivan loistavaa ja selkä kiittää.
Bobon pehmohäkki siirrettiin alakerran makuuhuoneeseen, sinne missä nukkui myös ennen leikkausta.
Ensimmäinen yö meni mallikkaasti ja tyytyväinen koira antoi aamutervehdyksen klo 6.30 kun menin hakemaan hänet aamutoimille.
Seuraavana aamuna Bobon mielestä herätys oli jo klo 5.15. Annoimme vartin periksi ;).
Kolmantena yönä helvetillinen haukkuminen ja remuaminen häkissä alkoi klo 04.14 ja koiran mielestä tuolloin kuuluu herätä koko kadun pätkä.
Koska hyppiminen ja pomppiminen on edelleen kielletty, myös seuraavat 6 viikkoa, on huomiottajättäminen vaikeaa. Ja näin saadaan huono kierre aikaiseksi. Haukunnalla saadaan väki ylös ja häkin ympärille - asia mitä koira hakee.
Meidän näkökulmasta aamulla neljältä herääminen ei ole sekään niin kivaa.
Ainoa keino saada haukkuminen ja riehuminen loppumaan ja päästä takaisin nukkumaan, oli ottaa peitto ja tyynyt lattialle häkin viereen, ja käsi häkin sisälle rakosesta.
Onneksi seuraava yö meni jo normaalien unien ja heräilyjen mukaisesti. Ja kukin omassa sängyssä.

Nyt on myös aktivointilelu kiinnostanut ja sitä on Bobo ratkonut useamman kerran päivässä. Tornissa on kolme tasoa, jotka koiran pitäisi osata vetää ulos narusta, jolloin treatit tippuu suuhun saatavaksi. Lisäksi on kolme kippoa, jotka nostetaan suoraan ylös ja alta paljastuu sitten lisää syötävää. Ensimmäisen kerran koko homman läpi vienti kesti noin 20 minuuttia. Nyt neromme ratkaisee tehtävät 10 minuutissa. Kuppien nosto on se osa-alue joka aiheuttaa kiukkua ja harmitusta, edelleenkään Bobo ei niitä nosta vaan raivokkaalla raapimisellä ja tönimisellä saa kupit nurin ja herkut suuhun.

Tällä viikolla on jalka toiminut jo niin hyvin että sillä on voinut rapsuttaa vasenta korvaa! Aikas pirun hienoa. Viikon verran jalalla on voinut rapsutella jo mahan alustaa. Upeaa edistystä sekin.

2 kuukauden kontrolliröntgen on kahden viikon päästä, eli 23.4.
Sitä jännityksellä odottaen. Ja siitä 4 viikkoa eteenpäin olisi huikea merkkipaalupäivä, eli 21.5. olisi päivä jolloin 12 viikon toipumisaika olisi täynnä ja Bobon "toista" syntymäpäiväjuhlaa vietettäisiin.
Sormet ristiin!