20. Päivät 11. - 12. vai 1. - 2. ? ( 9.3. - 10.3.)

Uudestaan leikkauspöydälle..

Maanantai 9.3.

Apexin Esalle oli aika varattuna klo 7.40.
Bobo pysyi tällä kertaa odotushuoneessa suht rauhallisena, sillä tutustuimme Apexin purkki - ja säkkiruokavalioimaan hyllyttäin. Nuuskuttelu oli ilmiselväti Bobsun mielestä mielekästä touhua, vaikka olemmekin toisinaan ihmetelleet Bobon hajuaistia, sillä se näyttää olevan paljon heikompi kuin cockerillamme oli ja systerin beaglella. Näköjään kun rauhoittuu, eikä säntäile tuhat lasissa, malttaa käyttää nenuaa haistelun iloihin.

Esa oli pahoillaan jalan tilanteesta, kun tarkasteli Bobon kävelyä ja leikatun jalan käyttämättömyyttä.
Esa ensin epäili josko lonkassa olisi jotain korjattavaa ja näytti meille Bobon röntgenkuvat leikkauksen jälkeen. Kyllä oli hurjasti "rautaa" ja tavaraa.
Sitten otettiin pikaröntgen-kuvat hereillä ja sieltä paljastui polven ongelma, kuten me olimme itsekkiin jo epäilleet fyssarin lausunnon jälkeen. Onneksi lonkka näytti erinomaiselta ja tilanne oli hyvä.
Esa päätti että Bobon polven patellaluksaatio hoidetaan heti tänään kuntoon ja leikkaussali kutsuu.
No eipä siinä sen ihmeepiä ihmetely, koska lonka kuntoutus ei etene, ellei jalkaa käytetä ja jos polvi on mäsänä ei jalkaa voi käyttää.
Toki riskinä on uudelleen nukutus puolentoista viikon sisällä, mutta eihän tässä muita vaihtoehtoja ole joten riskit on otettava. Lonkkaleikkaus oli kestänyt 3,5 tuntia ja tämä polvileikkaus olisi paljon lyhyempi ja vähemmäm vaativa.

Niinpä Bobsu jäi Apexiin ja me lähdimme askareisiimme.

Tiesimme kyllä Bobon polvien tilanteesta, mutta koska tilanne ei ollut paha, eivätkä ne olleet häntä mitenkään vaivanneet, lääkärillä ja meillä oli toiveena että lonkkaleikkaus mahdollisesti korjaisi pienen virhetilan, eikä leikkausta koskaan tultaisi tarvitsemaan.
Valitettavasti leikkaus pahensi tilannetta kun Bobon lihakset olivat erittäin tiukat, ja polvi ei pysynyt paikoillaan vaan jossain vaiheessa se on lipsahtanut paikoiltaan.
Nyt kun jälkikäteen miettii tilannetta, voi olla hyvin mahdollista että Bobon riehuminen häkissä on sen saanut aikaan. Mutta miten poistat hurjan energian, kun ei koiraa voi rauhoittaa kolmeksi kuukaudeksi ja jalka ei kuntoudu ellei sitä käytetä....

Klo 15 aikaan Esa soitti ja kertoi leikkauksen menneen hyvin. Bobon voisi tulla noutamaan klo 17 jälkeen.
Odotushuoneessa oli paljon koiria, kissoja ja kaksijalkaisia kun Apexiin saavuimme.
Saimme kotiutusohjeet ja luojan kiitos hoitaja ymmärsi tuskamme - saimme Bobolle Tramal-reseptin pillereinä! Eli sitä tippashowta ei tarvitsisi kestää. Tuokin lääke käyttöön vain jos kiputilanne sitä vaatii. Miksei annettu pillereitä jo ensimmäisellä kerralla, argh.

Täytyy todeta että Bobo on kyllä valloittava persoona. Kun hoitaja toi Bobsun meille odotushuoneeseen, Bobo tervehti koko koira-ja kissaväkeä kimakalla haukullaan ja häntä vipatti innokkaana.

Kotiin päästyämme Bobsu nukahti häkin ulkopuolelle tehtyyn pesään.
Suuhun sujautimme 3 Nux Vomica-helmeä lääketokkura-krapulaa estämään. Aikansa nukuttaan alkoi olla hieman levoton ja pönkesi pystyyn. Tai yritti. Epiduraalipuudutuksen pitäisi kestää sellaisen puoli vuorokautta.
Siirsimme Bobsun häkkiin, koska emme luottaneet tuohon sähikäiseen..pysyykö paikoillaan koko yön, jos emme heräisikään patjoillamme leirissä.
Hyvä ettemme luottaneet, koska kun olimme sammuttaneet valot, Bobsu käveli pari kierrosta häkissä etsien hyvää "nukkumatyynyä" ja me säikähtäneenä ihmettelimme tapahtunutta.
Miten epiduraalin saanut koira 6 tunnin jälkeen kävelee omatoimisesti? Kyllä on sitkeä ja elämänintoinen koira mussukka.

Tiistai 10.3.

Onneksi esimieheni oli ymmärtäväinen ja sain pitää tänään lomapäivän.

Bobsulla oli tullut heti aamusella pissa (loistavaa) ja herra käveli omatoimisesti ulos häkistä "ulkopesään". Heti maistui muutamat pienet jäämurskat ja pieni annos ruokaa. Jotenkin Bobsu vaikutti kivuliaalta ja päätimme antaa pienen murusen Tramalia, kipulaastari ei ihan vielä toimisi. Sitten nukahti ulkopesään tyytyväisenä, jossa nyt nukkunut onnellisen koiran unta useamman tunnin ja jalan värähtelystä päätelleen, näkee unta juoksemisesta punaisen pallon perässä. Se onneksi odottaa jo 2,5 kuukauden päässä.

Olimme pyytäneet Apexin hoitajaa laittamaan kipulaastarin vanhan laastarin paikalle, ja olimme kyllä kiukkuisia ettei niin oltu tehty. Kyljestä oli ajeltu iso alue karvaa pois ja keskelle lyöty laastari, joka kaiken lisäksi oli sellaisessa paikassa johon koira halutessaan ylettäisi. Perhana että teki mieli kirota.
Bobolla ei ole pidetty edes pehmokauluria, koska ei ole ollut kiinnostunut tikeistä, haavasta lonkassa eikä päässyt lähellekkän vanhaa kipulaastaria. Nyt oli tilanne toinen, laastari on niin myrkyllinen joten siitä lähtee henki jos sen suuhunsa saa. Lätkäisimme tavallisen laastarin sen päälle ja katsotaan miten tilanne kehittyy, ei ainakaan vielä häiritse mitenkään. Ihon kauttahan lääke imeytyy...
Pyysimme myös korvien taakse syntyneet vanupallot poistamaan, ne olivat sinne syntyneet tässä viimeisen kuukauden aikana. Bobo ennen ne itse aina tassullaan aukaisi ja osittain myös me harjauksen avulla, tosin Bobsu ei niin harjauksesta välittäisi...

Mietiskelin tässä lääkäriämme Esa Eskelistä. Kyllä täytyy olla iloinen hänen ammattitaidostaan ja auttamishalustaan. Sydäntä lämmitti kun hän totesi että Bobsu on erittäin special tapaus ja nyt laitetaan pikku herra kuntoon.
Saimme alennusta leikkauksesta ja se meitä myös lämmitti. Röntgen kuvista ei veloitettu, eikä myöskään seuraavista, kun 12 päivän kuluttua on tikinpoisto ja uudet röntgenkuvat.
Kuntoutuminen muuttui siltä osin että fysioterapia on kielletty seuraavat 2 kuukautta.
Taluttimessa kävely HITAASTI. Jessus mitenhän se onnistuu...no, tiukalla meidän itsekurilla ja muistaa että koiran parhaaksihan tässä toimitaan.

Puolen päivän aikaan kävimme ulkona toistamiseen ja käynti oli tuloksellinen ;)
Kyllä tämä tästä.

Merjalle paljon terkkuja niin kauniista sanoista ja kannustusviesteistä. Ne ovat lämmittäneet meidän sydäntämme ihan hurjasti. Kaunis kiitos siis <3

24/7 hoitsut :)