19. Päivät 9. - 10. (7.3. - 8.3.)

19. Päivät 9. - 10. (7.3. - 8.3.)

Lauantai 7.3.

Mitä sitä ei kultamurun eteen tekisi...
Bobo pääsi viereen sohvalle köllimään minun aamukahvin ja Hesarin seuraksi. Ai, että hän nautti...samalla sai narskutella sitkeää henkitorven palaa ja nauttia olostaan häkin ulkopuolella. Aika pitkän tovin meni hyvin ja sitten olikin Bobo sitä mieltä että nyt pitäisi päästä pois sohvalta ja jatkaa normaalia elämää eli juoksentelua. No, tämän torppasin alkuunsa ja sitten istuttiin sylissä.

Bobo ei ole koskaan ollut sylikoira, mutta pikku hiljaa hänestä on sellainen tulossa.
Koska aktivointilelut eivät kiinnosta ja häkkielämä on Bobosta maailman tylsintä, aloitimme rutiinin.
Jokaisen miniulkoilun ja pissakäynnin jälkeen, herra kiertää sylissä asunnon kaikki huoneet, jonka jälkeen istumme olohuoneen sohvalle katselemaan ulos ikkunasta. Sylissä.
Siinäpä viihtyisi tunti tolkulla, jos Bobolta kysyttäisiin. Jos joku kerta yritän ulkoilun jälkeen viedä suoraan häkkiin, Bobo kyllä ilmaisee kimakan vastalauseen asiaan. Suuttumus on kova ja häkin seinäverkko saa kyytiä :)

Ehkäpä Bobon uskomaton elämäninto, iloisuus ja sitkeys on pitänyt hänet hengissä fyysisistä puutteista huolimatta.
Hyvin erityislaatuinen koira, se täytyy todeta.

Lauantai-iltana saimme yllätyksen osaksemme. Bobon myyjä tuli yllättäen käymään ja maksamaan puolet Bobon kauppahinnasta.
Toinen puolikas maksetaan myöhemmin.
Arvostamme toki tätä elettä, sillä meillä on rahaa palanut jo tuhansia euroja. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, ei se raha puussa kasva, ainakaan meillä.
Tässä on edes turha laskea rahan lisäksi koiran hoitoon käytettyä aikaa, sillä kukapa laskisi ajassa paljonko perheenjäsenen hoito maksaa ja paljonko siihen on paukkuja laitettu.
Tilanne on nyt kuitenkin erittäin valitettava, suurta murhetta aiheuttanut ja mikä tärkeintä, poloinen koira saanut osakseen enemmän kuin kenenkään pitäisi kestää...
Bobo myös sai hysteerisen haukkukohtauksen ja sydän hakkasi viittä sataa...rauhoittuminen kesti 15 minuuttia sylissä istuen.

Olemmekin siten ajatelleet että Bobolla on jokin suurempi tehtävä tässä maailmassa. Koska kaikella on merkityksensä, ei ole sattumaa että Bobo meille tuli - ja tuota Bobon tehtävää ja toivoa meidän on kunnioitettava ja tehtävä osamme.

Sunnuntai 8.3.

Lepopäivä! No ei ollut oikeastaan; hih hah...
Aamulla Bobo vaati päästä sohvalle lukemaan Hesaria - tottakai, minähän tämän etuoikeuden opetin.
Päivän aikan istuskeltiin sohvalla katselemassa ulos monta monta kertaa..Hyvä että herra on tyytyväinen.

Pihamaalla alkoi olla jo keisarin elkeet, eli vahtiminen oli päivän sana ja aidan toisella puolen kulkijoita piti räksyttää olan takaa.
Kun Bobo on toipunut, voimme purkaa pihamme valvontakameroiden kuvaa ja katsella miten pihalla liikkuminen on muuttunut näiden muutamien kuukausien aikana.

Huomenna on toivottavasti tikkien poisto, sillä haava on parantunut erinomaisesti. Aivan upeaa! Ei mitään ongelmia sillä saralla. Oikeastaan pitäisikin listata mitkä kaikki asiat ovat menneet upeasti.
1) pissat yms. tulivat kuten toivoa saattoi ja tämän jälkeen se on ollut sännöllistä.
2) juominen ja syöminen on sujunut erittäin mallikkaasti. Ensimmäisenä yönä ei vesi maistunut mutta jääpalat kelpasivat.
3) Elämänilo ja - into on kohdillaan. Sekään leikatuilla koirilla ei ole aina niin varmaa etteikö masennusta tulisi.
4) Lonkka- ja jalka  kokonaisuudessaan(paitsi polvi) on parantunut uskomattomalla vauhdilla.
5) Bobo ei ole vaikuttanut kivuliaalta, tilanne on varmastikin ollut huomattavasti parempi kuin ennen leikkausta.
6) Iloisuus, tietoisuus ja kiinnostus ympäristöstä on ollut 100 %.

Huomiseen päivään luottavaisin mielin...