30. Viimeinen operaatio ohi

Kotona

Maanantai aamuna veimme Bobon taasen kerran Apexiin. Esan lyhyen briifin kautta saimme Bobon viedä tällä kertaa suoraan yksiöön operointihuoneen seinustan "odotustiloihin". Omasta yksiöstä olisi mukava seurata tapahtumia.
Esa ei vielä tarkkaan tiennyt leikkauspäivänsä aikataulua, mutta jos ei mitään akuuttia tulisi, olisi Bobon vuoro klo 10-11 aikoihin. Tosiaan vain 10 minuutin opetaatio olisi tiedossa.

Puhelu Bobon leikkauksen sujumisesta tuli vasta vähän vajaa klo 14. Kaikki oli mennyt hyvin ja koiran voisi noutaa kotiin klo 15. Tarkempia hoito-ohjeita löytyisi kirjallisena noudettaessa.
En itse päässyt paikalle, joten muu perheemme kävi Bobon noutamassa. Rahaa paloi taas lisää vajaa 400 euroa. Viime torstaina 40 euroa ja perjantaina reipas 60 euroa. Joten kierros lisää maksoi siis 500 euroa.
Kokonaissummaa ei nyt tähän hätään tohdi laskea. Muuten tulisi itku.

Pettymys oli aika suuri kun Bobo saapui hoitajan sylissä (Bobo oli tietysti enemmän kuin iloinen nähdessään meidät ja antoi miljoona suukkoa). Olimme toimittaneet suoraan operointisaliin pehmokuupan edellisten kertojen kinastelusta oppineena - emme sitä muovihäkkyrää Bobolle halunneet koska koira stressaantuu siitä. Ja eikö mitä, niin oli vaan päässä tuo häkkyrä, eikä kukaan ollut muistanut pyyntöämme. Sitten omaamme lähdettiin jostain etsimään. Bobo oli stressantuneena kuolannut kaulakarvansa litimäräksi kuten myös korvansa. Ei kait tarvitse erikseen mainita että raivostutti. Tilanne kun olisi ollut paljon mukavampi koiralle jos toivomustamme olisi noudatettu.

Tällä kertaa ei Bobolle ollut laitettu kipulaastaria eikä epiduraalia. Näin Bobo oli jo tunnin kuluttua kotona jalkeilla. Pikaisesti Nux Vomica ja Arnica C200 helmet kinkkupasteijan seurana Bobon suukkuun. Näin ne menee alas koska Bobo ei suostu niitä imeskelemään. Iltasella annoimme murusen Tramalia koska hiukan vaikutti polvea kolottavan.
Polvessa on aika iso sidosteippi. Positiivista on se että se vaikuttaa helpommin irtoavalta kun sen aika tulee.
Sitten olikin aika istahtaa alas ja lukea hoito - ja kuntoutusohjeet.

Istuimme sanattomina lukemassa lappusta. Olimme ymmärtäneet leikkauksen olevan tosiaan 10 minuutin pieni operaatio, josta kuntoutuminen olisi pientä edellisiin verrattuina. Eikä ajallisesti juurikaan mitään. Polven sivukapselihan oli vain "suljettu".
Ohjeissa luki "4-6 viikkoa taluttimessa... aloitetaan piinnalisen hitaasti kulkemista, jotta jalkaa aloitetaan käyttämään...hyppiminen, liukastelu, portaat...on ehdottomasti vältettävä...metsässä kulkeminen kuntouttaa jalkaa hyvin jne..." Tämä ei voi olla totta!
Me aloitamme tämän "alusta". Siltä se ainakin nyt tuntuu.
3 kuukautta on takana ja 1,5 kuukautta edessä. Hiton epäreilua!
Miten tässä näin kävi. Pakko myöntää että jos olisimme tämän tienneet, emme olisi 90 % varmuudella tätä enää tehneet. Helppo toki sanoa jälkikäteen mutta..mutta...
Heinäkuussako olisi normaali tilanne. Nivelkapselin jännekudoksen paraneminen ja muovautuminen jatkuu n. 3 kk ajan leikkauksen jälkeen.
Tuntuuhan se näin maallikosta aivan käsittämättömältä että lonkkaproteesileikkauksesta on kokonaisuudessaan lyhyempi toipumisaika, noin siis rajoitteiden näkökulmasta. Tämä näkökulma on mielestäni erittäin tärkeä koska kyseessä on eläin.
Taisi Esa nyt pelastaa Bobon oikeasti. Hän uskoi vielä tähän yhteen mahdollisuuteen. Meidänkin on uskottava vaikka usko on tällä hetkellä horjuva. Aina välillä.

Nyt on sitten elettävä nykytilanteen mukaan. Vaihtoehtoja ei muita nyt ole. 
Mutta Bobo on Bobo ja jätkällä uskomaton sisu. Häneen voi luottaa. Eilen aamulla kun heräsi - heti olisi ollut vanhassa vauhdissa. Aamulla klo 5.30 ihasteli pihamaalla raikkaita tuoksuja ja nautti selvästi kirpeästä kevätilmasta pihamaalla köllötellen. Toki vielä käveltiin kolmella jalalla, mutta jo iltasella operoitu jalka lepäsi lattialla muutaman kerran.
Pehmokuuppa päässä on nukkunut nämä kaksi yötä, sillä teippi-asiassa ei ole luottoa. Jos yöllä silmä vältää, teippi tosiaankin löytyy hammastettuna ja tikit irrotettuina.
Tänään keskiviikkona siis, toisena kokonaisena päivänä on jalka ollut jo useamman kerran maassa. Osittain jopa tukena. Vaikka emme piinaavan hitaasti ole ulkona edes liikkuneet. Pisut ja muut on tullut kuin manulle illallinen. Takuuvarmasti :) Hienoa!
Ruoka on maistunut ja niin varmasti myös leikki, mutta sitä olemme kyllä rajoittaneet. Vielä liian aikaista.
Leirielämään emme tosiaan ole palanneet. Merine kyllä nukkunut lattialla patjalla, huoneessa jonka saamme rajattua ettei Bobo pääse liikkumaan koko kämppään. Hyppiminen sänkyyn kun on ainakin vielä kielletty.
Jalan teippi pitäisi irrottaa huomenna, mutta koska homeopaattinen Arnica parantaa uskomattoman nopealla tahdilla, annamme teipin olla muutaman extrapäivän, jolloin haava on hyvin kiinni, eikä pehmokuuppaa tarvita sen jälkeen. Näin toimimme jo aikaisemmin. Toki silloin oli syynä osittain tiukan haavateipin liima mutta ihan sama...Meillä tämä on toiminut hyvin, koska Arnica myös osaltaan suojaa ettei tulehdusta tulisi...ainanaan kovin helposti. Tikkien poisto on 10-12 päivän kuluttua. Toki tahtotilana että ne mennään lääkärille poistattamaan ;) 

Onhan tässä tulossa tosiaan erilainen alkukesä, mutta jos kerran vielä vaaditaan 4-6 viikkoa lisää aikaa...niin sitten se vaan on niin...Aikaahan meillä on :)