sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

31. Pitkästä aikaa...kuntoutuminen edistyy!

Vaikeuksien kautta eteenpäin...

Toisaalta uskomatonta että olemme taasen selvinneet 4 viikkoa eteenpäin. Sinä aikana on tapahtunut paljon!



Niinhän se meni ettei Bobo antanut tikkejä olla rauhassa, vaan jotenkin oli silpunnut pehmokuupan yön pimeinä tunteina ja side sekä tikit revitty auki.
Polvi ei näyttänyt kovinkaan pahalta ja annoimme haavan parantua viikonlopun yli ilman tikkejä nyt muovikuuppa päässä, jottei pääsisi polvea lipomaan. Mutta koska on Bobosta kyse ei tuo muovinenkaan ollut este, lienee vain hidaste.
Parin yön jälkeen jäi kiinni - yöllä oli taas harrastettu askartelua ja pönkeämällä oman selän vasten seinää ja työntämällä kuupan reunan omaa reittä vasten, oli vapaapääsy polven sisäsivulla olevaan haavaan. Kuupasta huolimatta. (Näytti meille aamulla tavan kun luuli ettemme nähneet mitä puuhasi) 
Oli pakko viedä lääkäriin taas kerran. Pieni pätkä haavasta uudestaan tikattiin, otetiin bakteeriviljely ja antibioottikuuri. Ja todella pitkä muovikuuppa päähän. Ensimmäiselle antibiootille Bobo oli allerginen, se tuli suihkuna ylös 10 minuutissa.
Muutama päivä myöhemmin saatiin bakteeriviljelyn tulos, joka oli onneksi puhdas. Mutta uusi sopiva ab-kuuri piti kuitenkin syödä loppuun.
Ennen uudelleen tikkaukseen menoa olimme jo valmiita antamaan periksi. Nyt tämä helvetti loppuisi. Koko shown maksaja oli kuitenkin sitä mieltä ettei nyt todellakaan anneta periksi - nyt on kyse narunpätkästä, pikkuhaavasta. Jos olemme kuukausien helvetin kestäneet ja Bobo on elämäniloa täynnä, myös tämä pieni vastoinkäyminen voitetaan.



Merine lensi lauantaiaamuna Texasiin, Houstoniin ja me muu väki jäimme kuuppakoiran kanssa selviämään. Shownmaksajakin joutui lähtemään useamman päivän työmatkalle.
Kuukausien toipumisaikana Boboa ei ole juurikaan jätetty yksin kotiin, vaikka ennen helmikuuta yksin kotona olikin tottunut olemaan päivisin.
Merinen lähdön jälkeen Bobo oli masentunut yhden päivän. Vietti aikaansa Merinen huoneessa joko lattialla tai sängyllä nukkuen.
Onneksi mummi tuli ja pelasti tilanteen. Energisen koiran ja mummin yhteiselo sekä pissakävelyt ulkona sujuivat hyvin kun muovikuuppa oli päässä. Onneksi Bobo herrasmiehenä kunniotti vanhempaa rouvashenkilöä :).

Vaikka olimmekin isännän kanssa päättäneet että odotan hänen saapumistaan kotiin ja menemme yhdessä poistattamaan Bobon tikit, näytti siltä että ne piti saada pois aiemmin.
Onneksi naurua ja huumorimieltä on meillä riittänyt tänä aikana, ja sellainen tuli myös tikinpoistoretkestä kun mummin lähti auttamaan.
Jo autossa oleminen oli hikistä, joten piti ottaa huumori peliin.
Mummi on aika pieni ja luiseva joten Bobon oleminen sylissä oli..noh, sanotaanko keikkuvaa...kuuppa heilui edestakaisin ja vain ihme pelasti ettei mummin nenän alusta ollut auki, kun Bobo yritti riehua. Kuuppa oli tosiaan aikas pitkä.
Onneksi lääkäriin ei ollut kuin 10 min. automatka.
Tietysti lääkäriasemalla oli muita koiria ja Bobo aloitti haukkukonsertin sylissä. Lattialle ei voinut päästää koska lattia oli liukas kuin luistinrata.
Olen monesti miettinyt miksi ihmeessä eivät hanki mattoja tai asennuta pitävää lattiamateriaaleja näihin "koiralääkäreihin". Tai sitten lattianpesussa käytetään liikaa pesuainetta tai aivan vääriä aineita ylipäätään. Ei ne ainoat liukastelijat ole lonkka-tai polvioperoituja tosiaankaan.

Päätimme siis odottaa vuoroamme ulkona. Ei se ollut yhtään parempi paikka. Puistonpenkillä istuessamme jokainen polkupyörä joka meni ohi, sai Bobon äänijänteet käyntiin. Ja ohi ei mennyt vain muutamaa fillaria, vaan vaikka kuinka monta. Hiki valui otsaltani ja sitten oli pakko nauraa "Miten helvetissä mä olen saanut itseni tähän tilanteeseen". Me saimme mummin kanssa nauruhepulikohtauksen ja nauroimme katketaksemme. Ja siitäkös Bobo suuttui! Sitten olikin räksytys aivan valtoimenaan ja me nauroimme lisää...

Pääsimme toki tikinpoistoon ja hyvä kun olimme tulleet, haava oli parantunut hyvin, tikit voitiin poistaa ennen aikojaan.
Pääsimme kotiin ja vasta kotona otimme kuupan pois Bobon päästä. Sillä seurauksella että Bobo oli niin innoissaan vapaudesta että sai hepulit ja juoksi ympyrää - olohuone, keittiö, eteinen, olohuone jne. Kaikki liukastelua estävät ja varta vasten laitetut matot oli pitkin seiniä ja vauhti oli hirmuinen. Pysäytysyritykset saisi vain lisää bensaa koneeseen. Odotimme vain milloin hipulit loppuisi ja toivoimme parasta. Näkyviä vaurioita ei onneksi tullut.
Juokseminen sisällä oli kyllä lääkärin kertomana sallittu, mutta ei liukastelu.



Tästä ajankohdasta alkoi hyvä toipuminen eteenpäin. Bobo oli paljon paremmalla mielellä ja ilmiselvästi nautti olostaan. No, tottakai koska esim. lelut ja puruluut sai otettua kunnolla suuhun siten ettei kuuppa estänyt asiaa.

Tämän viimeisen operaation jälkeen erittäin hidas kävely tai askellus on ja on ollut koko ajan "linkkaavaa". Nimenomaan erittäin hidas. Jos vauhti yhtään nousee kävelyssä linkkaus jää kokonaan pois. Ravissa ja laukassa ei linkkausta ole lainkaan.
Maallikon silmään linkkaus johtuu polvesta. Onko siellä joku liian kireä vai löysä - en tiedä. Johtuuko se välillisesti lonkkaproteesista ja taas menetetystä lihaskunnosta - lonkkaproteesi vaatii koiralta keskittymistä pitää jalka suorassa menosuuntaan päin. Hyvinkin hitaassa kävelyssä linkkausta ei tapahdu jos on oikein intoa täynnä lelu suussa tai vessapaperirullaherkun kantaminen. Siis fyysistä vai psyykkistä?
Esa totesikin että saamme tottua siihen että toisinaan jalan asento voi näyttää hyvinkin omalaatuiselta.

Ekan polvileikkauksen jälkeen Bobo ei kertaakaan hypännyt sohvalle tms. ja nyt tämän viimeisen jälkeen teki siten jo puolentoista viikon jälkeen.
Boboa ei ole päästetty rappusia ravaamaan edes takaisin, vaikka sekin oli sallittu.
Pari päivää sitten räpläsi itse yläportin sisukkaasti auki ja tuli alakertaan. Ehkä nyt hänen mielestään oli oikea aika aloittaa rappusissa kulkeminen. Kuten mielestäni niin ihanasti Sulo totesi mitteli-ryhmässä. Juuri näin :)
Ylös rappusissa on menty vain kerran, sitä touhua estää hyvinkin omituiseen paikkaan ja omituisesti asennettu portti. Mutta muuta keinoa ei ollut. Portti voitaisiin poistaa mielestäni viikon, kahden kuluttua.

Eilen illalla päästimme Bobon ensimmäisen kerran vapaaksi ulkona. Jos parantuminen ja/tai vapaus on päivästä, kahdesta kiinni - jalka ei voi kestää seuraavia vuosia.
Tässäkin kohtaa on noudatettu lääkärin määräystä eli vapaus ulkona 4 viikon jälkeen. Nivelkapselin kokonaisparantumisaika on 3 kuukautta.
Eilen oli toki yllätys että vauhti oli sellainen kuin oli - höyryjuna meni todella kovaa - mutta jos tästä ei selvitä kunnialla maaliin, oli ainakin yksi kunnon vapausjuoksu ja koiralla upea fiilis. Sen nautinnon näki ja tunsi.
Epävarmuustekijä on vain hyväksyttävä. Lääkärin lausunnossa lukee jotenkin tähän tyyliin: "jos tämä ei auta, uudelleen "kiinnikkeen" irrotus ja siirto parempaan kohtaan". Eli suurehko epävarmuustekijä on.
Me emme kuitenkaan enää altista Boboa leikkauspöydälle, nyt riittää. Meille kaikille. Jos tästä ei selvitä, Bobo pääsee paremmille luuapajille, se on varmaa. Ketään ei enää altisteta epävarmuustekijöille.
Alkuperäisen leikkauksen onnistumisprosentti oli yli 90. Niin taitaa olla myös ihan patellaluksaatio-operaationkin. Tällä tiedolla me lähdimme liikkeelle. Lonkan jälkeen meni rikki polvi, jota ei alunperinkään pitänyt tapahtua vaan oikaista se mitä oli vinossa. Ja jonka ei pitänyt edes vaivata. Tämän toisen leikkauksen piti olla "varma", tai niin meidän annettiin ymmärtää. Ja sitten tärähti vielä kolmas. Jonka piti olla 10 minuutin juttu - joka varmaan sitä olikin leikkauspöydällä, mutta toipumisajan pituus kyllä unohtui meille kertoa. Ja tämän Epävarmuustekijän luimme vasta epikriisistä.
Eli lienee parasta etten kerro rehellistä mielipidettäni tässä kohtaa.



Näin ollen otamme päivän kerrallaan, toivomme tosiaan parasta, mutta varaudumme myös siihen että jokainen päivä voi olla se viimeinen yhdessä Bobon kanssa.
Nyt tilanne on hyvä, ehkä jopa erinomainen koiran kannalta. Hän voi hyvin, kohta odottaa ihan oikea vapaus pihalla kun muutamat aidan reiät on tukittu. Leikkiä, riemua, intoa, kivuttomuutta ja rakkautta riittää!
Rakas Bobo - We love You! Paras pikku koira ikinä <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.