Bobon syksy
Bobo kasvaa koko syksyn kovaa vauhtia. Nautimme palloleikeistä ulkona ja sisällä, lenkkeilyä ja autojen haukuntaa.
Bobon tavat tulee tutuiksi ja töistä tullessamme saamme käsittämättömän upean ja riemukkaan juoksuhepulivastaanoton.
Bobo on erittäin aktiivinen ja iloinen koira, joskin kovin epäluuloinen vieraita kohtaan.
Isännän kanssa hyviin väleihin pääseminen kestää useamman kuukauden.
Bobo Jackien kanssa
Bobo ja Honey
Aika pian huomasimme, ettei kala maistu Bobolle, tai kai se maistuisi mutta sen jälkeen tulee aina oksennus. Näin teimme kotikutoisen päätelmän koiran olevan allerginen kalalle.
Meidän ahnepetteristä - joka tankkasi koko syksyn vajaata painoaa - tulikin ronkeli. Herra ymmärtää laadun päälle, eikä syö ihan mitä vaan. Se on tietysti hyvä ettei liikapainoa pääse kertymään.
Lokakuussa oli kuitenkin sellainen tilanne, etteivät kaikki maitohampaat olleet lähteneet kuten olisi pitänyt.
3 hammasta keikkui siellä tiellä eikä voitu enää odottaa. Hampaiden poisto leikkauksella oli siis edessä.
300 euroa maksoi ja iltasella pikku Bobo oli aikas surkea vaikka kipulääkkeet edelleen vaikuttivatkin. Piippasi muutaman tunnin.
Suu parantui nopeasti ja ainoastaan yhtenä iltana oli kotonamme rauhallista. Iltahipulit, menoa ja meininkiä - tyyli jatkui pian.
Pallo on lienee Bobon maailman paras asia. Bobon silmien
pupilleista näkee hänen nauttivan pallopeleistä - suurta rakkautta.
Syksyn aikana tulee hetkiä jolloin voisi lenkillä
hävetä silmät päästään. Jokainen auto ja polkupyörä ovat käsittämättömän kovan
ja kimeän haukun väärtejä.
Kokeilemme kaikenlaisia haukun ja räksytyksen
estokeinoja, mutta ne eivät mitkään tehoa.
Eräs vastaantuleva koirarouva meitä lohduttaa ja
toteaa "Bobolla on paljon asiaa, joten annetaan hänen kertoa
sanottavansa". Näin mekin jatkossa ajattelemme, ja jos ei räksytys vähene
- asian kanssa on sitten vain elettävä. Minkäs teet.
Tosin koiran myynti-ilmoituksessa oli kirjoitettu
koiran ei olevan haukkuherkkä. Tässä kohtaa myyjä kyllä kertoi omiaan. No,
ilmeisestikin rodun ominaisuus on sitten vain kestettävä.
Onneksi asumme omakotitalossa, joten sisällä toisinaan
haukkuminen ei ole ongelma.
Ja onhan positiivisena ominaisuutena vahtiminen, joten
melle ei tulee kukaan talonväen tietämättä.
Syksyn aikana toisinaan kiinitimme huomiota siihen, että Bobon tassut liukuivat herkästi parketilla. Se oli outoa, sillä cockeri ja beagle eivät luistelleet aikaisempina vuosina lainkaan.
Jouduimme laittamaan muutaman extramaton, jotta Bobolla kävely olisi mukavampaa, eikä tarvitsisi jännittää liukastelua. Se auttoikin tilannetta mainiosti.
Koirapuistossa Effyn kanssa |
Imuri on todettu Bobon maailman suurimmaksi viholliseksi.
Sen kohtaaminen vaatehuoneessa aiheutti pelkotiloja, saati silloin kun sen käynnisti. Silloin alkoi armoton kohtaus.
Pikkuhiljaa vihollisesta tuli siedettävä väline, nyt loppuvuodesta lumikola ajoi saman asian :) Jännä, miten cockerimmekin vihasi lumikolaa...
Bobo kylässä Domin luona. Maailman paras leikkikaveri <3 |
Jouluvalmistelut sujuivat mallikkaasti. Bobo otti osaa laatikoiden ja koristeiden purkuun ja kanniskeli innoissaan saalistaan. Ja mikä yllätys, iso joulukuusi sai olla rauhassa. Cockerimme oli varhaisvuosinaan muutaman puun kaatanut useampaan otteeseen.
Bobo sai tietenkin paljon lahjoja ja mikä ihaninta ei yhtään ärhennellyt lahjapaketeissaan olevista luistaan.
Toista maata kuin cockerimme jouluaattoina.
Lumi on Bobon mielestä loistava asia. Hän nauttii pyöriä lumikasoissa ja istuksia lumisateessa vahtimassa pihaansa.Eri tilane on vesikeleillä, hyvä jos ovesta ulos suostuu menemään ja sisäänkäynnin kukkaruukku on kaukaisin paikka mihin vesisateella voi pissalle mennä.
Täytyy näin jälkikäteen todeta että tarpeille ja pissalle Bobo oppi viikossa kahdessa, eikä mitään sisälle merkkaushaasteita ole ollut.
Myös yksin kotiin jääminen on sujunut mallikkaasti. Paljon tekemistä, etsimistä ja pari Kongoa täytettynä jyrsittäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.